Vasco da Gama

Olen siinä flunssan ikuisen kiertokulun vaiheessa, jossa päässä on enemmän kellanvihertävää eritettä kuin oikeita ajatuksia. Paljonpuhuttu alkoholinkäyttölakkonikin kaatui perjantaina. Sattui nimittäin niin, että ystäväni tuli kylään mukanaan puolen litran pullo rommia lääkkeeksi kurkkukipuun. Hän toi ajattelevaisesti pullon kotiini sanomalehteen käärittynä, kuulemma siksi, ettei maineeni kärsisi vahinkoa taloyhtiön muiden asukkaiden silmissä.

Noin yleisesti ottaen tunnen olevani vähän surkeassa jamassa, enkä pelkästään fyysisesti.

Heräsin muuten keskellä yötä siihen, että nauroin ääneen. Olin nähnyt unta, jossa kerrottiin hyvä juttu. Yösydännä sitten niistin puoliunessa nenääni ja nauroin vatsalihakset krampissa, mahdollisimman hiljaa, etten herättäisi perhettä. Vasta aamulla muistin ja tajusin, että unen hyvä vitsi ei edes ollut lainkaan hyvä. Se oli hölmö sanaleikki liittyen portugalilaiseen löytöretkeilijään Vasco da Gamaan.

***

Luin viikolla mainion kirjan Black Swan Green, kirjoittanut David Mitchell. Fiktio- ja autofiktiouniversumi on toki täynnä nuorten miesten kipeitä kasvutarinoita ennestäänkin, mutta tämä on mielestäni poikkeuksellisen vahva ja hyvä. Kirjan nimi viittaa pieneen kylään, jossa päähenkilö elää teinivuosiaan 80-luvun alun Britanniassa. Kuten niin monet muutkin kasvutarinaromaanit, Black Swan Greenkin kertoo yhdestä vuodesta päähenkilö Jasonin ja hänen perheensä elämässä. Jason on kuin nuoruuden suosikkini Adrian Molen synkempi serkku. Lähes kaikki samat elementit ovat läsnä: runojen kirjoittaminen, oman erilaisuuden kokeminen, kiusatuksi joutuminen, ongelmat kotona, 80-luvun Englanti Thatchereineen ja Falklandin sotineen. Jasonin tarina ei kuitenkaan ole komedia. Teinipojan elämän synkkyys ja epätoivoisuus on välillä tuskallisenkin todentuntuista. Koulukiusaamistarinana Black Swan Green on nykyäänkin ajankohtainen. Minuun sattui välillä fyysisesti, kun luin Jasonin luovimisesta kiusaajien lomassa - hänen täytyy välillä miettiä jokaista sanaansa, jokaista elettään, kaikkea tekemistään, ettei mikään vain antaisi aihetta syrjimiselle.