Ensin putosi mieliala ja työnhakuhenki jonnekin humuskerroksen alle. Sitten tuli ylähuuleen tyypillinen hormonifinni, joka kaukaa katsottuna näyttää hitlerviiksiltä. Siunatuksi lopuksi havaitsin yöllä saaneeni flunssan ja valvoin pari tuntia kurkkukipuineni. Hesarin Fingerpori näemmä päivittyy (ainakin viime yönä) jo viimeistään kello kolmen maissa. Minun ajatukseni eivät tunnu päivittyvän siihenkään aikaan.
Isälläni on tapana sanoa kaikkien tartuntatautien ja vaivojen tulevan joko uimahallin saunasta tai järveltä. Siis tähän tyyliin: "Mist sie nyt oot tuollasen yskän saanu?" -"Järveltä!" Tämän flunssani voinee hyvällä syyllä sanoa todellakin tulleen uimahallin saunasta, sillä kävin uimahallissa eilen.
Katselin netissä erään tutun kuvia lemmikkichinchilloistaan. Ne näyttivät minusta peilin vääristämiltä kaniineilta tai vaihtoehtoisesti oravan ja huvipuistohattaran risteymiltä.
Kävin eilen paikallisten kauppapuotien yhteisessä "telttatapahtumassa", jokaisen alkusyksyn riesassa jossa ollaan myyvinään hyvää tavaraa halvalla ja siinä sivussa tukitaan kulmakunnan liikenne totaalisesti. Yleensä kierrän tapahtuman mahdollisimman kaukaa, mutta tänä vuonna ei ollut tarpeeksi hyvää selitystä: tytär 1 tarvitsi tuulitakin, teltassa sellaisia myytiin 15 eurolla ja minullahan on työttömänä aikaa. Aina positiivinen tytär sanoi hilpeästi: "No onhan tää tällaista äiti-tytär -laatuaikaa!" Ensin pyrimme telttaan sisään väärästä ovesta, mutta turski järjestyksenvalvoja sysäsi meidät kohti oikeaa kiertorataa. Teltta oli hikinen ja kuhisi ihmisiä. Mikä helevetti se tällaisissa tapahtumissa on? Miksi ihmiset kuljeskelevat etsimässä Lisää Tavaraa? Kun halvalla saa. Löysimme sitten mainostetut takit, tytär sovitti, havaitsimme, että takki on tehty Kiinassa ja sen voi pestä vain kolmessakympissä, otimme pinosta takkipakkauksen ja menimme jonoon. Monen kymmenen metrin jonoon. Joka jakautui kolmeksi kassojen lähestyessä. Päädyimme keskimmäiseen jonoon, siihen ainoaan, jossa alkoi välittömästi tämän jälkeen olla ongelmia korttimaksamisen kanssa. Jono jumitti ja jumitti. Ampiaisia pörräsi ympärillämme. Kaksi viereistä jonoa vetivät kuin siimaa, mutta piruko niiden perälle enää lähtisi vartin jonotettuaan?
Lopulta maksoimme ostoksen (käteisellä), emme huolineet muovikassia ja pullahdimme joukon mukana teltasta ulos. Tytär 1 mainitsi, että hänen mielestään kiroilen nykyään aika paljon. Vannoin, etten tule enää vastaaviin tapahtumiin. Vannoin sen entistä äänekkäämmin tänä aamuna, kun havaitsin, että viikonlopun aikana teltan viereisellä lavalla esiintyy Frederik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti