Yhteys

Eilen ajattelin ensimmäistä yhteyttä maanulkoisessa mielessä, mutta tänään Hesarin kolumnisti Maaret Kallio kirjoittaa viisaita ihmisten välisestä yhteydestä. En pidä otsikosta, se lähestyy nykyajalle tyypillistä huorausotsikkoa ja siitä saa pinnallisen ja väärän käsityksen kirjoituksen sisällöstä.* Teksti kuitenkin miellytti, sillä olen tänä(kin) kesänä ajatellut paljolti samaa asiaa: miten hyväksi ihmiselle onkaan, kun hän tuntee todellista yhteyttä toiseen ihmiseen!

Jos olisin parempi piirtäjä, piirtäisin kuvan ajatuksistani yhteydestä, mutta tyydyn tällä erää sanalliseen esitykseen. Normaalissa arkisessa kanssakäymisessä sitä on kontaktissa vaikka kuinka moneen ihmiseen, työkavereihin, muihin kavereihin ja sitä rataa. Kaikki sellaisia, joita ei ohiteta kontaktitta, vaan vähintään tervehditään, ja mitä läheisempi kaveri on kyseessä, sitä laajempi kontakti otetaan. Jos ihmisessä olisi lonkeroita yltä päältä (kuten eilisen postauksen oankaleilla), tervehtiminen ja parin mukavan repliikin vaihtaminen vaikkapa työpaikalla vastaisi yhdellä lonkerolla koskettamista. Kunnollinen keskustelu elämäntilanteesta kahvikupin tai lasillisen ääressä olisi kuin kaikkien käsivarsien lonkeroiden kietomista yhteen toisen kanssa. Se, mitä ihminen kaipaa ja mitä elämässä usein melko vähän on, on sitten henkinen vastine sille tilanteelle, että seistään kiinni toisessa**, vastakkain, ja kaikki raajat sekä vartalon lonkerot ovat kietoutuneet yhteen. Tila, jossa kaikesta voi puhua, kumpikin tuntee tulevansa turvallisesti kohdatuksi ja ymmärretyksi, olo on rauhallinen, onnellinen ja optimistinen. Ei ole mitään kuvitelmia ajatustenluvusta tai mystisestä yhteydestä, vaan tietää ja tuntee, että vuorovaikutus toimii, vaikka kummatkin ovat epätäydellisiä eivätkä osaa ilmaista kaikkea mitenkään sataprosenttisesti. Kommunikaation jyvät tulevat erotetuksi akanoista ja akanat saavat kertavilkaisun jälkeen lentää tuuleen.

Sellaista ainakin itse kaipaan ja onneksi koenkin, ja oletan, että edes vähän samoilla linjoilla ovat ne kaikki lukuisat ihmiset, jotka sanovat etsivänsä yhteyttä, mukavaa oloa toisen kanssa. Seksiin en itse voi sanoa olevani mitenkään väsynyt (eikä se ollut Hesarin artikkelissakaan se pointti), mutta seksihän on usein vain osa samaa jatkumoa. Ruumiilla kommunikointia ja halua koskettaa toista intensiivisesti ja rakastavasti. Joskus se onnistuu hyvin, suorastaan ylimaallisesti, ja melko usein sitten vähän hatarammin, mutta senkään ei tarvitse olla maatakaatava pettymys.

Olen tässä nyt sitten jaaritellut periaatteessa ihan samoista asioista kuin mistä Maaret Kallio jo ehti kirjoittaa, mutta pitipähän nyt vain päästä sanomaan sanottavansa. Etsitään yhteyttä! Vähäisempi ja lyhytaikaisempikin henkinen lonkerokosketus on ihmiselle hyväksi. Kauniit ihmiskontaktit ovat elämän suola, sokeri ja soijakastike.

*) Hesari vaihtelee otsikoita usein jälkeenpäin, mutta tätä kirjoittaessani linkitetyn kolumnin otsikko on "Olen valtavan väsynyt seksiin".
**) Kahdenkeskisen yhteyden kokemistakaan ei kannata väkisin rajata mahdolliseksi vain yhden ainoan ihmisen kanssa. Elämän varrella kävelee joskus vastaan ihmisiä, joita ei vain voi päästää ohitseen. 

***

Lisäys: Blogin kahdessadas teksti tulikin sitten kirjoitettua itselleni hyvin läheisestä ja tärkeästä aiheesta.