Mitä sieltä jäi käteen? Se, että CV:tä ei kannata liittää hakemukseen pelkästään PDF:nä vaan esimerkiksi word-tiedostona, joko pelkästään tai PDF:n lisäksi. Se, että Twitter tai Pinterest ovat hyviä paikkoja mainostaa itseään mutta eivät yksistään riitä, vaan niitä tulisi käyttää ohjaamaan kävijöitä esimerkiksi työnhakublogiinsa tai Linkedin-profiiliinsa. Ja vielä: Linkedinin lisäominaisuuksista ei kuulemma kannata maksaa pennin latia, sillä niistä ei ole käytännön hyötyä. Hyvä on, nämä neuvot otan varteen.
Verkostoitumisesta puhuttiin paljon, ja oman osaamisen kuvailusta tarkoin asiatermein eikä epämääräisin adjektiivein. Toistunein sanayhdistelmä luennossa oli kuitenkin oman osaamisensa esilletuominen. Sen ympärille tulisi rakentaa erilaisilla sosiaalisen median välineillä luodut verkkonsa. Okei, neutraali käsite sinänsä. En kuitenkaan osannut olla henkisesti vänkäämättä vastaan. Ihan vain siinä asiassa, että mitä sellaiset ihmiset sitten tekevät, joilla ei osaamista ole? Jos ei ole mitenkään erinomainen missään eikä edes kohtalaisen hyvä, on vilpillistä esittää olevansa. Miten voisi tuoda esille osaamistaan, jos siitä ei ole mitään näyttöä? Jos se, mihin pystyy, ei ole kuvailtavissa teknisin termein, esimerkiksi ohjelmointikielten nimin? Jos EI VAAN OLE HYVÄ, AKTIIVINEN JA DYNAAMINEN IHMINEN? Kaatopaikalle ilmeisesti suoraan.
Minulle on jotenkin niin perustavanlaatuisen vieras ajatus tuoda osaamistani esille. Persoonassa varmaankin vikaa, mutta toisaalta en voi olla ajattelematta, että jos väittäisin osaavani jotakin, pystyisinkö vastaamaan huutooni? Jos sanoisin olevani mainio tekemään asiaa X, hallitsevani asian Y ja sitä rataa, ja olisinkin sitä vain omasta mielestäni - tasoni ei tosipaikassa riittäisi mihinkään? Miten ihminen voisi arvioida itseään objektiivisesti, eikö sitä aina tule liioiteltua? En todellakaan uskaltaisi mitenkään kovin painokkaasti sanovani hallitsevani mitään asiaa, koska en hallitse. Tiedän joistain asioista jotakin, joistain vähemmän ja järkyttävän suuresta määrästä asioita en tajua mitään. En tunne olevani tarpeeksi hyvä oikein mihinkään.
Enkä minä ihan totta ollenkaan ihmettele, että minua ei kukaan halua palkata.
***
Luennolla puhuttiin hieman myös video-CV:stä ja luennoitsija näytti muutaman esimerkiksi. Yhdestä videosta jäi päällimmäiseksi tunteeksi ahdistus siitä, että tekijä ei tuntenut itseään sen vertaa, että olisi ymmärtänyt, ettei hänen kannata tehdä video-CV:tä. Toinen oli tehty muistuttamaan automainosta, ilmeisen ironisesti, mutta kuinka suuri osa keskivertokansasta sitä ironiaa ymmärsikään, kymmenenkö prosenttia? Kolmas oli räppi. Siitä luennoitsija sanoi meille, että älkää nyt missään nimessä yrittäkö mitään tämän tapaista. Räppääjä (ruotsalainen) oli kuitenkin suorastaan hukkunut työtarjouksiin videonsa julkaisun jälkeen.
Sitäkin siinä mietin, että jos tällaisia "näin erotut joukosta" -luentoja pidetään työnhakijoille paljonkin ja kaikki alkavat niiden oppeja noudattamaan, niin miten sitten seuraavaksi erotutaan, kun kaikki käyttävät samoja kikkoja? Palataan paperihakemukseen? Ja toisaalta: itsekritiikistä pitäisi muistuttaa ihmisiä tässäkin. Itsensä markkinoinnin voi tehdä hyvin, mutta toisaalta luultavasti vielä suuremmalla todennäköisyydellä tökerösti ja nolosti. Ja kun sen kerran nettiin tunkee, milläs otat pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti