Havahduin siihen, että kesä on mennyt nopeasti ja tapahtumarikkaasti. Vastahan oli kesäkuun alku ja riemuitsin siitä, että lämpö ja valo sallivat ihmisen mennä ulos keveissä vaatteissa. Ahkera käyttö sai suosikkipolvihousuni (ainoat) repeämään niin pahasti, että ne oli pakko heittää roskiin, ja nyt odotan oikeastaan sitä, että ilma viilenisi sen verran, että voisin taas kulkea farkuissa hikoilematta. Kun ei ole housuja. Kesähousuja.
Eilen vaeltelimme perheen voimin katselemassa ruusuja, sorsia, puluja sekä järvimaisemia parin tunnin ajan. Automatkoilla riitelimme koko ajan, milloin mistäkin, äänekkäästi, kaikki vuoronperään kaikkien kanssa. Autosta poistuessamme oli sitten milloin kenenkin vuoro murjottaa ja synkistellä. Rakentava tapa viettää aikaa lähimpien ja rakkaimpien ihmistensä kanssa?
Illalla sitten katsoin puolison kanssa elokuvan Rakkautta ennen keskiyötä, pääosissa Ethan Hawke ja Julie Delpy. Elokuva oli pelkkää puhetta. Nelikymppinen pariskunta vietti iltaa kahden kesken ja alkoi riidellä, ja saman tien kaikki vanhat vääryydet ja kaunat kaivettiin esiin. Tuntui häiritsevän tutulta tuollainen pikkukriisin eskaloituminen. Ehkä niin siis käy muillekin kuin meille.
***
Luen yllättävää kirjaa We Are All Completely Beside Ourselves, kirjoittanut Karen Joy Fowler. Tämä teos on odottanut laarissani jo varmaan yli kuukauden, kunnes eilen aloitin sen. Alku oli hankalaa, mutta ensimmäisten kymmenen sivun jälkeen alkoi jo kiinnostaa, että mikäs tämä juttu tästä perheestä oikein onkaan. Ja sitten sivulla 77: käänne, jota en todellakaan olisi osannut kuvitella. En ollut lukenut kirjasta mitään arvosteluja edeltäkäsin, ja näin olikin hyvä, en olisi yllättynyt muuten. Saapa nähdä miten juoni kantaa loppuun asti, mutta ensimmäisen sadan sivun perusteella teos on erittäin suositeltava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti