Olen jälleen myöhäisherännäinen ja vasta äsken päädyin ottamaan selvää, mikä on tämä projekti 333, joka on välillä sattunut silmiini eri blogeista. Näemmä eräänlainen vaatevaraston kutistamisen ja yksinkertaistamisen väline. Tarkoitus on muodostaa jonkinlainen perusvaatteisto, capsule wardrobe, korkeintaan 33 vaatekappaleesta aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Niihin kolmeenkymmeneenkolmeen lasketaan virallisessa versiossa myös kengät, asusteet ja korut, mutta ei kotona käytettäviä pieruverkkareita ja muita löhövaatteita, treenausvaatteita, yöasuja eikä alusvaatteita. Sukkia ei tuossa Getting started -listassa mainita, mutta en laskisi itse niitä, kun ei kerran alkkareitakaan.
Itse en ole erityisen kiinnostunut vaatteista, varsinkaan niiden ostamisesta, mutta toki tunnen hyvinkin "mulla ei ole mitään päällepantavaa" -fiiliksen, joka iskee, vaikka kaappi olisi täynnä pukineita. Ja kotiin pesiytynyt tavarapaljous on ajoittain ristinäni siinä missä kaiketi useimpien muidenkin. Siksi rupesin miettimään asiaa, yksinkertaistaminenhan on silmissäni yleensä aina hyve. Ihan piruuttani menin oikein vaatekaapilleni kaivelemaan ja laskin, montako eri vaatekappaletta on ollut ylläni kesä-elokuussa, reilussa kahdessa kuukaudessa. Laskin t-paidat, joita muistan käyttäneeni - oikeastaan laskin ne, joita en takuulla ollut käyttänyt, niitä oli enemmistö -, kaikki kolmet housut jotka ovat olleet jalassa, yhden mekon, yhden hameen, viidet eri kengät.
Tulos piti pariin kertaan tarkistaa: ellen nyt pahasti petä itseäni, olen kesän aikana käyttänyt 26-29 eri vaatekappaletta. (Ai piru, uimapuvut, 2 kpl, tulivat mieleen vasta nyt! Ja lippis.) Okei, 29-32 vaatekappaletta. Saatoin käyttää jotain korua tyttären rippijuhlissa. 33 on siis täynnä. Aurinkolaseja en laske asusteeksi, koska niiden käyttö ei ole kovin vapaaehtoista ja niissä on vahvuudet.
En oikein ole varma, mitä tästä pitäisi ajatella. Tai ehkä olenkin. Yksi: minulla on edelleen kaapissani vaatteita, joita en oikeastaan käytä. Niistä suuri osa on t-paitoja, jotka eivät sovi julkiselle paikalle, ja joita käytän satunnaisesti marjametsällä sekä siivous- ja remonttitöissä. Nämä paidat kokevat aikanaan arvonalennuksen siivousräteiksi. Kaksi: pukeudun varmaan aika huonosti ihmisten mielestä. No, olen sen tiennyt ennestäänkin, yleensä mukavuus käy minulla reippaasti tyylin edelle. Kolme: syksyllä ja talvella olen vilukissa ja kerrospukeutuja, joten syyskauden alkaessa en pääsisi helpolla alle kolmenkymmenenkolmen, koska pitkähihaisia paitoja tunkee kuvaan mukaan. Samaten syksyllä pitäisi mukaan ottaa salonkikelpoinen takki, jota en ole kesällä käyttänyt kertaakaan (tunturissa ja metsässä pidetään mettätakkia). Neljä: minulla on hyvin vähän sellaisia vaatteita, joissa voisi käydä keskiluokkaisissa töissä.
Noh, viisi: voin edelleen ajoittain muistuttaa puolisoa siitä, että olen melko low maintenance -vaimo, mitä vaateostoksiin ja vaatekaapin sisältöön tulee.
Ai niin, kuusi: en tarvitse ainuttakaan juhlavaatetta, juhlia on harvoin ja niihin on kestäviä ja sopivia, kauniitakin vaatteita.
Seitsemän: tyttäriin, varsinkaan tytär 2:een, tätä projektia olisi turha yrittää soveltaa. Siitä seuraisi itku, hammastenkiristys ja kolmas maailmansota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti