Molemmat tyttäret ovat viime aikoina pyöritelleet silmiään ja irvistelleet sille tosiasialle, että koulun liikuntatunneilla on joulukuussa paritanssia. Poikien kanssa yhdessä siis, siinäpä se. Kummatkin jälkikasvustani ovat kyllä aina osanneet suhtautua poikiin hyvin samalla lailla kuin tyttöihinkin ja heidän hengailukavereidensa joukossa on molempia sukupuolia, joten en tajua, miksi liikuntatunnit poikien kanssa olisivat sen kummempi asia. No, tanssissa on tietysti pakko koskettaa noita epämääräisiä otuksia.
Kerroin tyttärille rohkaisuksi tarinan omilta yläasteajoiltani, jolloin itse inhosin samalla tavoin paritanssitunteja joulun alla. Kun luokkamme oli paimennettu liikuntasaliin tanssinopetuksen alkajaisiksi, pojat parveilivat toisella laidalla ja tytöt toisella. Eivätkä kummatkaan juuri hievahtaneetkaan, vaikka sekä poikien että tyttöjen liikunnanopettajat kehottivat, pyytelivät ja suorastaan usuttivat meitä valitsemaan tanssiparit. Minä olin yläasteella rillipäinen, finninaamainen ja epäsuosittu, mutta sillä hetkellä sain jonkin hälläväliä-puuskan. Kun vasta muutama muu tanssipari oli muodostunut (etupäässä seurustelevia pariskuntia), minä kävelin suoraan luokkani komeimman pojan eteen ja sanoin, että eiköhän ruveta pariksi. Hän taisi hämmentyä niin ettei saanut lähdettyä karkuun, tai sitten ei vain uskaltanut antaa minulle pakkeja opettajien silmien alla. Niin sain sitten tanssia uljaan ja leveäharteisen, tumman ja salskean nuorukaisen kanssa kaikki valssit, foksit ja jenkat. En minä ollut häneen millään lailla ihastunut, mutta ajattelin vain, että kun kerran saa valita, niin täytyy valita parhaat päältä niin kauan kuin ehtii.
Tyttäret pitivät tästä tarinasta, ainakin päätellen siitä, että he käyttivät nuorison viljelemää ilmaisua "awwwww", joka tarkoittanee suurin piirtein "sööttiä" ja kuulostaa vähän hölmöltä suomenkielisessä puheessa. Menestyksestäni innostuneena kerroin heille myös siitä, kuinka vanhojentansseissa esiinnyin miehen roolissa tummaan pukuun ja lierihattuun pukeutuneena. Ne olivat näet niitä aikoja, jolloin olisin varmaan mieluummin ottanut selkääni kuin tehnyt niin kuin kaikki muut tekevät. Ristiinpukeutumisharjoituksistani tyttäret eivät ihastuneet vaan pitivät minua outona. No, sitä kai silloin nuorena tavoittelinkin, vaikka palautteen sainkin reilut 20 vuotta myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti