Mistä se aina tulee, tyhjä ja pimeä ja raskas olo myöhään syksyllä? Vaikka kaikki on hyvin, niin tuossa se silti on alkanut aina välillä roikkua, korvien välissä. Ja sen mukana, tai sen edellä, epämääräiset mutta pitkäaikaiset fyysiset vaivat, jotka eivät aikaisempien kokemuksien perusteella ole mitään vakavaa mutta jotka saavat oman kuolevaisuuden tulemaan taas vähän konkreettisemmaksi. Joidenkin unentarve kuulemma lisääntyy ja yöuni pitenee pimeään vuodenaikaan. Minun uneni käy katkonaisemmaksi, lyhyeksi ja ei-virkistäväksi.
Taloyhtiön pihamaalla on kaiveltu ja kuopsuteltu viime aikoina kaikenlaista, jotta tontin rajalle saataisiin pystytettyä uusi aita. Kuusenkin kaatoivat, sen ison ja kauniin, joka edes vähän peitti näkyvistä tien toisella puolella olevaa huoltoasemaa avaruuslaivamaisine mainosvaloineen. Nyt aita on ainakin etupihan puolella saatu pystyyn, mutta pihan nurkasta kaivellut juurakot ja kivenmurikat on jätetty vajan nurkalle ikään kuin jonkinlaiseksi tilataideteokseksi. Talossa asuvat mummot ja taatat kokoontuvat juurakoiden liepeille joka päivä ja ilmeisesti päivittelevät niitä toisilleen.
Omituiset asiat tehoavat joskus levottomaan oloon. Kuten nyt vaikka sekin, että makaa olohuoneen lattialla ja kuuntelee cd:ltä toisen ihmisen ääntä, joka sanoo, mitä tehdä ja mitä ajatella. Sain elokuiselta joogaretriittireissulta kylkiäisenä jooga- ja rentoutusharjoituslevyn, jota nyt yritän taas opetella kuuntelemaan. Ihan siksi, että tunnun tarvitsevan jonkun ulkopuolisen syyn ja käskijän pysähtyäkseni ja keskittyäkseni. Kenties keskittymislihaskin kehittyy, kun sitä puoliväkisin harjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti