Jinx?

Vedän luultavasti pahan silmän puoleeni, kun kirjoitan tämän asian näkyvälle paikalle, mutta silti: olin tänään haastattelussa eräässä vuokratyöfirmassa, ja vajaan puolen tunnin session loppupuolella haastattelija kysyi: "Laitetaanko nimi listaan?" Sanoin automaattisesti juu ja olin hetken äimänkäkenä; vasta tarkentavien kyselyiden jälkeen minulle selvisi, että minua pidettiin hyvänä kandidaattina työhön. Suullisen lupauksen perusteella, sikäli kun sellaisiin kovin lujaa uskoa voi kohdistaa, minut on siis valittu hakemaani tehtävään. Asiaan palataan taustojeni tarkistuksen jälkeen, ja kirjallinen työsopimus tehdään tammikuussa. Työ alkaa helmikuussa. Että näin. Olen tyytyväinen.

Tietenkin uskon asian vasta, kun näen kirjallisen työsopimuksen ja allekirjoitan sen. Ja ihan lopullisesti vasta kun aloitan työn. Tässä vaiheessa asiat ovat kumminkin nyt niin hyvin kuin niiden voi toivoa olevan. Työ on määräaikainen ja luultavasti myös osittain osa-aikainen, mutta uskon sopivani sitä tekemään. Uskon myös pärjääväni siinä.

Juhlistaakseni ostin rasian Brunbergin tryffeleitä, niitä siniraitakääreisiä, joista tulee äidinäiti mieleen. 

Koska olen sellainen kuin olen, käyn luultavasti haastattelutilannetta mielessäni läpi koko illan etsien kohtaa, jonka olen saattanut ymmärtää väärin. Että sanoiko se haastattelija tosiaan niin vai kuvittelinko, vai vedinkö johtopäätöksiä, vai mitä.