Tiedossa on pitkästä aikaa sijaiskeikka. Tänään aamulla soitettiin, huomisesta ja ylihuomisesta on kyse. Koska varoaika oli tällä kertaa huikeat 24 tuntia, minusta alkaa tuntua, että jotenkin pitäisi valmistautua. Muutaman tunnin varoitusajalla tulleet keikat ovat kevyempiä, koska niistä tietää, että valmistella ei käytännön syistä voi, täytyy vain mennä tilanteen mukaan. No, totuuden nimessä en tietenkään aio tehdä etukäteen muuta kuin miettiä eväät valmiiksi.
Työvoimatoimisto otti minuun yhteyttä henkilökohtaisesti kertaalleen silloin, kun olin netissä ilmoittanut jääneeni (okei, jättäytyneeni) vaille työtä. Minulle soitettiin ja hyvin ystävällinen herra kyseli työnhakusuunnitelmiani ja muita näköalojani sekä tarkisti yksityiskohdat siitä, mitä olin koulutuksestani tai työhistoriastani ilmoittanut. Verkossa oleviin työvoimapoliittisiin tietoihini ilmestyi tuolloin aikajanalle takaraja: seuraavan kerran työnhakusuunnitelmaani tarkistettaisiin marraskuun alussa. No, odotin soittoa koko viime viikon, olin siis puhelimen päässä koko ajan virka-aikana. Vastahan tässä oli uutisissa jotain juttua siitä, että puhelimeen vastaamatta jättäminenkin voisi johtaa työnhakustatuksen muuttumiseen ja päivärahan menetykseen.
Soittoa ei tullut. Katsoin sitten viikonvaihteessa uudelleen tietojani verkossa. Aikajanalle oli tällätty uusi takaraja, ja se on puolen vuoden päässä. Ei yhteydenottoa, ei viestiä, ei mitään lisävaatimuksia. Minuun luotetaan, minun uskotaan olevan aktiivinen työnhakija ilman hätyyttämistä, siitäkö on kyse? Olenko antanut itsestäni kunnollisen ja tunnollisen kuvan osallistumalla muutamiin TE-toimiston tapahtumiiin ja käymällä työnhakuvalmennuksessa? Vai kohdellaanko akateemisen koulutuksen saaneita tässä asiassa eri tavalla kuin muita? Vai yksinkertaisesti: onko virkailija vain oikaissut hieman joidenkin kohdalla, koska maa makaa niin kuin makaa, eikä työtä yksinkertaisesti ole?
Miten vain. Kelpaa minulle. En kaipaa vahtimista, sisäinen piiskurini on aivan tarpeeksi voimakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti