Seksi? Seksi!

Hei, olen Sylvi, ja olen lääkkeiden väärinkäyttäjä. Katkaistakseni rikkonaisten ja huonosti nukuttujen öiden putken otin eilen illalla lääkettä, jota minulle on määrätty aikanaan aivan muihin tarkoituksiin, mutta jonka tiedän kokemuksesta sikeyttävän yöunta. Sepä tepsi, nukuin pitkään ja lähes katkottomasti. Hyvänolontunne vaimentaa syyllisyyden.

***

Mutta päivän asiaan siis. Hesarissa on viimeisen viikon sisällä ollut paljonkin juttua seksittömyydestä parisuhteessa ja sen kompensoimisesta vaikkapa seksiä ostamalla. Mielipidepalstalla lähinnä, mutta tänään näytti jo Maaret Kalliokin päässeen aihetta kommentoimaan. No, en nyt tällä kertaa rupea tuosta sen kummemmin möskyämään, vaan vinkkaan sen sijaan kirjasta, jossa puhutaan suhteista, seksistä ja siitä, miten itseään voi kehittää sen sijaan, että jäisi odottamaan toisen muuttumista.

Kirjailija Monique Roffeyn muistelmateos With the Kisses of his Mouth käsittelee, kuten kansikuvastakin voi päätellä, paljolti seksiä. (Puolisoni alkoi kutsua tätä teosta kannen perusteella Pimppikirjaksi.) Kirjan punainen lanka on Roffeyn toipumisaika merkittävästä ihmissuhteesta ja siitä alkanut eroottinen itseanalyysi ja etsintä. Heti alussa mennään suoraan asiaan: kuuden vuoden rakkaussuhde päättyy äkillisesti puolison uskottomuuden paljastuttua. Roffey ei kuitenkaan pääse irti miehestä, vaan nolosti jopa kerjää tätä takaisin useampaankin kertaan.

Käy ilmi, että suhde ei ole ollut ongelmaton, vaan nimenomaan seksipuoli on ollut kalseaa. Rakkaus ja henkinen yhteenkuuluvuus eivät ole tuoneet mukanaan voimakasta seksuaalista halua, vaan Roffey tuntee suhtautuneensa puolisoonsa pikemminkin isähahmona. Eron jälkeen Roffey roikkuu exässään henkisesti pitkään, useita vuosia, mutta alkaa samanaikaisesti etsiä itseään seksuaalisesti kokeilemalla muun muassa satunnaisia nettipohjalta alkunsa saavia seksisuhteita, joista ei ole tarkoituskaan tulla mitään muuta. Sitten hän vaihtaa isommalle vaihteelle ja siirtyy tantraseksin maailmaan. Kuvaukset brittiläisistä tantrahenkisistä ihmisistä ja heidän workshopeistaan olivat minusta erittäin kiinnostavia ja viihdyttäviä! Kaikkea sitä saarivaltiossakin harrastetaan.

Ylipäätään Roffey kirjoittaa tässä muistelmateoksessa noin nelikymppisen naisen itseanalyysista, siitä, miten muutosta voi etsiä (oli sitten kyse erotiikasta tai muusta), kaikenlaista voi kokeilla, mutta jos kokeilut eivät tunnu omilta, niistä voi ja pitää luopua. Ihmekö siis, jos tämä oli minusta melko antoisa kirja. Lisäksi positiivista on se, että seksuaalisuudesta puhutaan paljon laajempana käsitteenä kuin pornojyystämisenä tai pelkässä genitaalien yhteenlaittamisen hengessä. Itsenäisyys, itsetuntemus ja -arvostus ovat tutkinnan alla, sillä seksuaalisen tutkimusretkensä kuvailun lomassa Roffey tarkkailee kasvuaan irti ex-puolisostaan.

Katselin pikaisesti, mitä tästä teoksesta ovat arvostelijat sanoneet, ja päällimmäisenä näytti olevan muutamia "voi ei, taas yhdet seksimuistelmat" -tyyppisiä kirjoituksia. En varmaan itse ole vielä sitten saanut käsiini lähimainkaan tarpeeksi monia nelikymppisen seksimuistelmia, koska en lukenut tätä mitenkään onhan-tää-jo-nähty -silmin. No, melkein viisisataa sivua, voisihan siitä tietysti sanoa, että melko laajat muistelmat muutaman vuoden ajanjaksosta. Paljon seksiä, paljon kuvailua, mutta sentään muutakin.

Yksi erityisesti mieleen jäänyt juttu oli kuvaus kivikehistä ja niissä vaikuttavista energioista. Roffey kertoo, kuinka asennoitui hyvin skeptisesti tantraryhmänsä visiittiin kivikehässä, eikä uskonut kokevansa siellä mitään erityistä, mutta toisin tuntui käyneen. Sen verran olen itsekin hyväuskoinen, että alkoi tehdä mieli mennä johonkin brittiläiseen kivikehään, humbuugia tai ei.