Olen taas alkanut nähdä outoja unia. Tai paremmin ilmaistuna: suurempi osuus unista, jotka muistan vielä aamulla, on omituisia, epäkoherentteja, liian kirkasvärisiä ja häiritseviä. No, on selkeämpiäkin unia, lentämisestä; usein unissani lennän omin avuin maiseman yllä, ikään kuin olisin vain normaalisti menossa jonnekin. Nostan vain käsivarret ylös ja olen saman tien ilmassa. Monesti lennän aivan liian korkealle, pelästyn, ja minun on äkkiä palattava alemmas. Toissayönä en palannutkaan aivan heti, vaan pelosta huolimatta jäin hetkeksi liian korkealle. Vastaan lensi sorsa. Otin sen syliin ja silittelin sen päätä ja selkää; se oli pehmeä.
Olen myös koukuttunut erääseen varsin lapsekkaaseen konsolipeliin, tasohyppelyyn. Veivaan sitä päivittäin peukalot kuumina, ja usein lopetettuani pelin tapahtumat jatkavat elämäänsä päässäni. Hyppää, ammu, väistä, kerää pisteet. Pelin inhottavin ääni kuuluu, kun hahmo osuu piikkeihin ja kruntsahtaa kuoliaaksi kuin päälleastuttu hyönteinen. En ole vielä huolissani tästä addiktiostani, koska näyttää vähän siltä, että tulen lopettamaan piakkoin: jäljellä on enää niin vaikeita kenttiä, että keski-ikäisen keskushermostoni ei niistä selviä. Refleksit eivät ole enää kuin ennen.
Samastun kyllä pelihahmoon niissä kentissä, jossa paetaan takaa-ajavaa tuliseinää tai hirviötä ja pienikin hidastelu tai kompurointi tietää varmaa hengenlähtöä. Siltä minustakin joskus tuntuu.
Tyttäret ovat valitettavasti jo pikkujoulutuulella, minua ei vielä huvittaisi. Tytär 1 piirtää joulupukkeja ja poroja huoneessaan keskustellen samalla netissä kavereidensa kanssa. Tytär 2 soittelee pianolla Varpusta jouluaamuna ja Kello löi jo viisi. Ja kaikkia muitakin loppuunkaluttuja piisejä. Ovat kuulemma niin ihania. Muistan kyllä itsekin olleeni teini-iässä todellinen joulutraditionalisti; pidin kynsin hampain kiinni siitä, että jouluun nyt vain kuuluivat tietyt asiat ja sillä siisti. Onneksi olen parantunut itse, vaikka asunkin nykyään kahden joulutraditionalistin kanssa. Puolison ja minun ehdotukset siitä, että vaikkapa viettäisimme joulun jossain muualla kuin kotona, kohtaavat epäuskoisen vastalauseiden myräkän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti