Raportti

Olen harjoitellut kymmensormijärjestelmää joka päivä. Olen myös edistynyt. Etenen ilmaisen nettiohjelman "oppituntien" ehdoilla, käytössä olevat kirjaimet lisääntyvät kahdella aina oppitunti kerrallaan. Viimeisimmät lisäykset ovat v ja m. On merkillistä, miten kahden uuden kirjaimen lisäys saa aina kaksi edellistä tuntumaan suorastaan helpoilta, tutuilta ja automaattisilta, ikään kuin hankalaan ja rassaavaan valokeilaan mahtuisi vain kaksi näppäintä kerrallaan.

No, pitkä ja kivinen tie tässä on kuljettavana enkä osaa olla niin optimisti, että uskaltaisin uskoa joskus kymmenellä sormella kirjoittavani, sujuvasti siis. Kokeilla täytyy kuitenkin. Ettei ihan kokonaan menettäisi uskoaan omaan oppimiskykyynsä.

***

Puoliso taisi tänä aamuna vahingossa juurruttaa uuden käsitteen keskinäiseen kielenkäyttöömme. Hän lauloi (sietämättömällä tavalla vinkuen) aamulla eteisessä "minä maiset murheeni uunooohdan, sinisilmiis kun katsoa saaaaaan..." ja minä siihen, että lopetas nyt jo, on liian varhaista laulaa. Puoliso teeskenteli loukkaantunutta: "Mitä, enkö mä saa osoittaa palamatonta rakkauttani?" Nauroin aika hereästi tälle palamattomalle rakkaudelle, sillä se kuulostaa jotenkin niin kotoisan meikäläiseltä. 

***

Toivoin tänä aamuna, että Olli Jalonen voittaisi Finlandia-palkinnon, koska hänen teoksensa Miehiä ja ihmisiä oli ehdolla olleista ainoa, jonka olin lukenut. Olisin voinut kerrankin tuntea oivaltaneeni kotimaisen teoksen ansiot ennen Finlandia-ehdokkaiden valintaa. Jussi Valtoselle se palkinto nyt sitten meni. Tein juuri varauksen kirjaston sivuilla tästä voittaneesta. Jononumeroni on 117.