Ordnung muss sein

Nuoriso oli metsäilemässä koko viikonlopun ja mitäpä tekevät vanhemmat jäätyään kahden? Pesevät pyykkiä ja huushollaavat. Lakananvaihdon ja pyykinviikkailun jälkeen sain taas puolivuosittaisen inspiraation siivota tytärten vaatekaapit. Samanlaiset vaatteet samoihin pinoihin, samalla tavalla taiteltuna, niin a vot: kaapin sisältö suorastaan hivelee silmää. Silloin kun on aikaa eikä ole ihan välttämätön pakko, nautin miltei perverssisti siivoamisesta ja järjestämisestä, ja etenkin niiden tuloksista. Luulen olevani tämänhetkisessä perhekokoonpanossa ainoa, ainakin siitä päätellen, millaisessa kunnossa vaatekaapit, pöydät ja laatikostot tavanomaisesti ovat. Kysyin puolisolta viikkailun lomassa, eikö hän tunne koskaan tarvetta järjestysprojekteihin ja onko sellaisesta saatava nautinto hänelle täysin vierasta. Vastaus oli suurinpiirtein, että nautinto ei ole niin suurta, että sitä varten kannattaisi nähdä vaivaa. Ihmettelin.

Kruunasin järjestyksen toteuttamalla pitkäaikaisen haaveeni: ostin dymon, sellaisen paristokäyttöisen, ja printtasin sillä nimilaput kaappien hyllynreunoihin. Ylimaallisen ihanaa.

Olen aika säälittävä tällaisine nipotuksineni. Nykyään on enemmän IN olla luova, suurpiirteinen ja useita isoja projekteja kerrallaan kuljettava moniosaaja. Niin, ja iltavirkkuuskin kuulemma liittyy suurempaan älykkyyteen ja luovempaan työhön. Aamuvirkut, kuten minä, sopivat sitten paremmin suorittavaan työhön, jossa tehdään homma valmiiksi ja aloitetaan sitten vasta seuraavaa, herätään aikaisin aamulla tuotantolaitokseen töihin ja vietetään säännöllistä elämää. Vuorokausirytmi ja nipo järjestystärakastava luonneko selittävät sen, että olen työnantajien silmissä niin mielenkiinnoton?*)

 ***

Tuli tuossa uutisia kuunnellessa mieleen, että silloin, kun Estonia upposi, olin itse vielä keltanokkainen opiskelija. Asuin joensuulaisen kerrostalolähiön suurimmassa opiskelijatalossa neljän muun tytön kanssa soluasunnossa. Minulla ei ollut telkkaria (internetistä puhumattakaan), joten kuulin Estoniasta naapurihuoneen tytöltä, joka aamutuimaan pyysi minua huoneeseensa katsomaan uutisia. Muistan, että päivä oli Joensuussa aurinkoinen; muuta en oikeastaan muistakaan.

*) Lisää mielessäsi ivallinen äänensävy