Muistinko heinäkuussa valitella, että kotimme sisälämpötila oli korkeimmillaan yli 28 astetta? Varmaankin muistin. Syyskylmien myötä lämpimään kerrostaloasumiseen tottuneet kroppamme ovat äkkiseltään hieman jäässä, kun sisälämpötila on enää 20 astetta. Eilen illalla ihmettelimme puolison kanssa, kun yllättäen paleleekin, tekee mieli laittaa t-paidan päälle villatakki ja nukkumaan mennessä tulee mieleen, että voisi vaihtaa sänkyyn ne paksummat täkit. Vilkaisu lämpömittariin selitti paljon.
Jonkin aikaa olin ihan iloinen keikkatyöstä ja odotin innokkaasti seuraavaa sijaisrupeamaa. Sitten tulin puhuneeksi puhelimessa erään ystäväni kanssa. Hän kuunteli selostustani siitä, miten kaikki meni ihan hyvin, ja istutti sitten mieleeni epäilyksen siemenen: "Kai tiedät, että nykynuoriso tallentaa ja videoi kännykällään kaikenlaista ja kaiken aikaa?" Niin no. Rupesin sitten heti muistelemaan, mitä typerää ja/tai raskauttavaa tulin luokkahuoneessa sanoneeksi ja onko se päätynyt youtubeen tai vastaavaan. Kiitos nyt tästäkin.
Vaan eipä kai tässä muuta kuin niska kyyryssä kohti uusia pettymyksiä: pitää etsiä sopivia paikkoja, mihin lähettää työhakemuksiaan. To boldly go where thousands of unemployed people go every day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti