Metalli opettaa

Mitä opin viisivuotisessa seikkailussani metallin ja konepajatyön maailmassa? No, opin käyttämään koneita ja työkaluja, joita en aikanani humanistina olisi koskaan uskonut koskevanikaan. Osaan sorvata, osaan ohjelmoida sorvin tarvittaessa kolmellakin eri ohjelmointikielellä, hallitsen pajan perustaidot. Ihan hyvin siihen nähden, että en vuonna 2009 ammattikoulutukseen mennessäni erottanut sorvia jyrsimestä enkä tiennyt, mikä on kiintoavain.

Mutta jotain yleisluontoisempaakin jäi ehkä käteen:

• Tiedän nyt, että kykenen oppimaan myös asioita, joihin minulla ei ole erityisiä lahjoja eikä taipumuksia. Kun ymmärsin päästää irti siitä ajatuksesta, että teknologia ei ole missään mielessä minun alaani, aloin oppia. Uskalsin. Olin sittenkin tarpeeksi kätevä käsistäni, vaikka olin koko ikäni ajatellut olevani toivottoman köppänä. Varsinaista lahjakkuutta metallityöhön minulla ei ole edelleenkään, en ole lainkaan sellainen velho kuin monet pajatyössä tapaamani ovat jo uransa alkupuolella - heillä on kuin jokin salaperäinen sisäinen silmä, joka kertoo oikeat työtavat ja mitä kannattaa kokeilla vaikeuksien tullen.
• Ymmärrän paremmin, että olen ihminen, jonka on järkevintä työskennellä itsenäisesti ja suhteellisen yksin. Pajatyössä oli se hyvä puoli, että jokainen vastasi itse osuudestaan, tiimityöskentelyä ja palavereja ei kovin usein tarvittu, vaikka neuvoja toki sai kokeneemmilta jos ymmärsi pyytää. Yksin työskentely on sielulleni mannaa, silloin en stressaa enkä hötkyile vaan saan asioita tehtyä. Sorvaustyössä uuden työn asetusten teko on kuin sarja ratkaistavia ongelmia, jotka tulevat eteen yksi toisensa jälkeen ja joista selviää kyllä kun malttaa ajatella. Sellainen on hauskinta työntekoa.
• Tiedän, mitä on olla seisomatyössä, jossa liikutaan kaiken päivää eikä istuta kuin tauoilla. Ja tiedän, mitä se tekee ihmisen ruokahalulle.
• Ymmärrän, kuinka hyvä johtamistaito on olennaisen tärkeää työntekijöiden motivaation ylläpitämiseksi. 
• Tajuan, että vaikka olen kookas ja suhteellisen hyväkuntoinen, en ole niin vahva kuin olen aikaisemmin ajatellut.

Tärkeä ja opettavainen ajanjakso se elämässäni oli.