Jos nyt ei oteta lukuun globaaleja ongelmia ja muita mahdollisesti hengen päälle käyviä mörköjä, niin yksi pelottavimpia asioita ihmisen elämässä on oman haavoittuvuutensa paljastaminen muille.
Jos tuntee olonsa jossakin ihmissuhteessa niin turvalliseksi, että uskaltaa kertoa tai näyttää asioita, joissa on epävarma, tarvitseva tai ongelmainen, niin jälkeenpäin iskee joskus katumus. Siinähän antaa toiselle kaikki aseet käteen. Vaikka sitten luottaisi siihen toiseen kuinka syvästi, niin silti joskus tulee mieleen, että olisiko sittenkään kannattanut.
Merkitykselliset ihmissuhteet ovat yksi syy, miksi elämää ylipäätään viitsi elää. Kaikkein syvimmin merkitykselliseltä olemassaolo tuntuu sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa ei tarvitse pitää suojauksiaan yllä vaan uskaltaa ajoittain näyttää, mitä oikeasti tuntee ja ajattelee. Ja toisaalta: tämä omien pehmeiden kohtiensa paljastaminen ja toisten tietoon saattaminen johtaa pelkoon siitä, että toiset iskevät juuri niihin. Eikä niiden toisten tarvitse iskeä edes kovin terävästi ja äkillisesti. Hienovaraisempikin kalvaminen tuntuu niissä kohdissa.
Olen hiljattain pitkällisen ajatusketjun päätteeksi tullut siihen tulokseen (hallelujaa, miten omaperäistä...), että annan itseni tuntea niitä tunteita, joita kulloinkin esiintyy. En siis yritä väkisin kieltää ja estää itseäni enkä kouluttaa mieltäni poispäin sellaisistakaan tunteista, joita se mystinen Yleinen Mielipide voisi pitää väärinä ja paheksuttavina, jos sellaisista tietäisi. Päinvastoin annan tunteiden esiintyä, yritän jopa etsiä niille nimet. Silloin ne eivät tunnu elämää suuremmilta, vaan tulevat ja menevät, ehkä jäävät pidemmäksi aikaakin tai sitten eivät. Silloin kun ei tappele itse omia tunteitaan vastaan, on myöskin helpompaa olla muiden silmissä siedettävämpi, ottaa vastuu omasta tunne-elämästään itse eikä rasittaa muita sen epämääräisillä ilmentymillä.
Mutta kun ei pelaa pelejä vaan pyrkii olemaan se, mitä on, siinä tulee kääntäneeksi pehmeät kohtansa toisen näkyville. Ja ottaneeksi riskin. Ja ehkä saavuttaneeksi jotain arvokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti