Tänään olisin saattanut kirjoittaa tänne jotain paasaavaa ja/tai sarkastista ja/tai marisevaa, mutta sitten kuulin, että yksi entisistä työkavereistani kuoli viime viikonloppuna. Melko äkillisesti, vain lyhyen sairauden jälkeen, ei kovin vanhana.
Hyvää matkaa eteenpäin, pitkän linjan metallimies, jota aikoinani uutena työntekijänä pelkäsin ja arastelin mutta josta opin nopeasti pitämään. Mies, jonka hymy välkähti salakavalasti mustan parran seasta ja silmät olivat aina lempeämmät kuin puheenparsi. Mies, jolla oli perhe ja joka teki kaikkensa perheensä eteen, eikä koskaan myöskään pihdannut apuaan työtovereilta. Mies, jolla oli vahva poliittinen näkemys ja hyvä keskustelutaito.
Hyvää matkaa, minne menetkin. Toivon sinun löytäneen rauhan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti