Suhteilla

Ajelin maisemareitin bussilla kaupungille. Järvien päällä roikkunut sumu näytti hälvenneen ja piristyin itsekin. Tarjosin itselleni lounaan kauppahallissa juuri siinä ranskalaishenkisessä paikassa, jossa olen aina halunnut käydä.

Mietin, että työttömänä ja sinkkuna* olemisessa on jotain samaa. Sekä työtön että sinkku voi olla joidenkin mielestä kummajainen, jotenkin vajavainen, kun ei ole onnistunut asettamaan elämänsä palikkapelissä isohkoa palaa paikalleen. Kummankin ryhmän edustajilla voi olla taloudellisia vaikeuksia. Kumpaakin ryhmää suomitaan välillä hyvinkin ankarasti julkisessa keskustelussa (jos nyt toki kaikkia väestöryhmiä suomitaan nykyään vuoronperään).

Sekä työtöntä työnhakijaa että puolisoa ja rakkautta etsivää syytetään helposti liian korkeasta vaatimustasosta. Toisaalta, senssi-ilmoitukset toivottujen ominaisuuksien luetteloineen muistuttavat myös työnantajien listoja halutunlaisen hakijan epiteeteistä - listaus sinänsä saa lukijansa vaipumaan epätoivoon ja ajattelemaan, ettei koskaan löydä mitään, mutta tarinoiden perusteella Oikean Tyypin sattuessa kohdalle listauksella ei äkkiä olekaan enää väliä.

Samoin kuin työnhaku, seuranhaku on nykyään paljolti siirtynyt nettiin. Kummassakin ulkomuodolla on joskus paljonkin merkitystä, ainakin sen verran, että valokuva pitää laittaa esille. Molemmissa on kuulemma myös tärkeää erottua joukosta, melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Siihen jatkoksi syntyy kuin itsestään ajatus, että sekä rakkauden että työn etsinnässä voi päätyä älyttömiin ja raateleviin tilanteisiin, jos on liikkeellä opetellun roolin varassa eikä omana itsenään.

Koska kyynisenä keski-ikäisenä en enää rakkaudessakaan usko Siihen Ainoaan Oikeaan, olisi kai päivitettävä työelämäajatuksensakin. Että jospa joskus tulee vastaan joku ihan kelvollinen, ehkä jopa mukava ja innostava. Ja siihen asti katsellaan, millaista tarjonta on. Kokeillaan vaikka kaikenlaista lyhyinä pätkinä.


*) Disclaimer: Pahoittelen nöyrästi, että puhun sinkkuudesta, vaikka en ole enää aikoihin ollut sinkku. Ulkokohtaisia näkemyksiä siis vain, ei itsekoettua.