S**tana tässä talossa saa nukkuakaan! Meinaan kun itse itseään valvottaa, ja siinä sivussa tulee valvottaneeksi perheen elättäjää ja henkistä tukipylvästäkin. Viime yöstä yskin, kröhin ja haukoin henkeä isomman siivun kuin käytin nukkumiseen. Imeskelin codetabseja, kävin juomassa vettä, kävin jopa siemaisemassa ruokalusikallisen konjakkia, mutta paljonpa oli apua.
Aamulla mennessäni puhuttelemaan tytär 2:sta ikuisuusaiheesta (keittiön siivous) ääneni oli niin matala ja seksikkään römeä että tytär purskahti nauruun. Ja kommentoi tyypillisesti, että "that voice, though".
Juu anteeksi nyt kaikki maailman ihmiset, kun valitan yksinkertaisesta virustaudista. Mutta piru vie kun en edes ole tarpeeksi kipeä etten välittäisi siitä, että kaikki kiva jää tekemättä. En jaksa hiihtää, en jaksa joogata (en ikimaailmassa kykenisi siellä hengittämään tarpeelliseen tapaan), en pysty juuri edes puhumaan. Mutta kuumetta ei ole, muita oireita ei ole, mieli on levoton ja silmät näkevät kauniin talvisään ulkona.
No niin. Jatkakaa. Menen värittämään värityskirjaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti