Punaviiniä

Olen jo pitkään uskonut, että punaviini ei sovi minulle. Siitä tulee päänsärky, vatsa happoiseksi tai sitten inhottava tukkoinen olo päähän, kuin aivoissa olisi akkunakittiä jokaisessa vapaassa raossa. Tai sitten se ei edes maistu hyvältä, vaan kitkerältä tai vetelältä. Ystäväni, joka on eräänlainen punaviiniasiantuntija, väitti sitkeästi, että olen maistanut vain itselleni sopimattomia laatuja. Koska hän uskoi, että oikein valittu viini paitsi maistuisi suussani mainiolta myös jättäisi pääni rauhaan jälkeenpäin, päätin rohkeasti kokeilla. Sääkin kun on aivan liian kylmä ja sopimaton valkoviinin juomiseen, ja olimme joka tapauksessa menossa lasilliselle ja purkamaan sydämiämme.

Annoin ystäväni valita viinin. Hän otti oikein silmälasit pois päästään tarkemman näkyvyyden saavuttamiseksi ja tutkaili viinilistaa pitkät minuutit. Halutunlaista ei ollut juurikaan saatavilla laseittain, joten päädyimme tilaamaan pullon. Minulla oli juhlava olo: katsokaa nyt kaikki, minä olen aikuinen ja sivistynyt henkilö, istun hämärässä kapakassa kynttilänvalossa ja lasissani on punaviiniä! Viini vieläpä maistui lempeältä eikä tuntunut vatsassa lainkaan pahalta. Ja vapautti kielemme laulamaan, ja minun tapauksessani välillä myös kyyneleet virtaamaan  pitkin naamaa aina villapaidan kaula-aukosta sisään asti.

Jotain se kuitenkin tuntuu tehneen muistilleni. En nimittäin kuolemaksenikaan muista, mistä maasta pullo oli kotoisin ja mistä rypäleistä se oli tehty. En muista sitäkään, miksi helkkarissa en jättänyt sen juomista kahteen lasilliseen ja antanut ystäväni selvittää lopun. Päänsärkyä ei tullut, mutta heräsin yöllä vähän turhan moneen kertaan tuntemaan itseni Fingerporin henkilöksi, Krapula-Päiviksi.