Ärsytän itseäni

On se ihan helvetin kumma, ettei tähän kypsään ikään mennessä ole oppinut riittämään itselleen. Siis siinä mielessä, että ei tarvitsisi hengessä kyseenalaistaa kykyään tehdä yksinkertaisimpiakaan päätöksiä. Kuten että jättääkö jotain tekemättä sen takia, että tuntuu hyvinvoinnin kannalta paremmalta vaihtoehdolta jättää se tekemättä. Tiedän, että tällä hetkellä on parempi käyttää vähän aikaa lepäämiseen kuin ruveta reuhtomaan. Tunnen sen. Mutta joku osio minusta on sellainen piiskuri, että tuntuu synniltä ja väärältä ja laiskalta tehdä niin kuin oikeasti haluaa. 

Eikä tämä edes ollut mikään iso asia. Ei vaikuta kenenkään muun elämään kuin omaani. Joten teen niin kuin oikeasti tahdon, tässä tapauksessa siis en tee sitä mitä sisäinen piiskurini käskee. Hähhähhää, siitäs sai.

***

Unenikin ovat taas värikkäitä ja jokseenkin ärsyttäviä. Erikokoisia ja -näköisiä lemmikkisikoja, järvenrantaa ja saunaa, alasti kekkalointia kaiken kansan nähden. Ja sitten vielä bonusuni, jossa menin istumaan erään henkilön viereen ja hän sanoi minun haisevan pahalta.

Näitä unia ärsyttävämpää on tosin se, että valvokit aamuyöstä ovat taas voimissaan.