Valitan

Taas kerran yksi facebook-kaverini jakoi aikajanallaan julkaisun, jossa puhutaan negatiivisuudesta ja turhasta valittamisesta. Juttu oli tämä, eikä siitä sen kummempia, ihan asiallinenhan tuo on ja liittyy juuri sellaisiin seikkoihin joihin itsekin yritän kiinnittää näinä aikoina huomiota. Mutta. Valitan tässä nyt sitten saman tien vähän. Kun aina nämä samat ihmiset tuovat tämän asian esiin, ja yleensä juuri sillä tavalla kuin tämä tämänkertainen tyyppikin: MUUT valittavat liikaa, HEIDÄN pitäisi se lopettaa, HE pilaavat ympäristön ja saastuttavat harmonisen arjen.

Toiset ihmiset nyt vaan eivät ole samoja kuin me itse. Toisiin ihmisiin et voi vaikuttaa, elleivät he itse halua vaikuttua ja muuttaa tapojaan. Heidän sisäinen maailmansa ei ole sinun, eikä sinun maailmasi heidän. Et tiedä, mitä heillä on meneillään ja mikä on sellaisen valituspuheen takana, joka sinun mielestäsi on turhaa. Niin. Onhan tietysti mahdollista, että linkkaamalla tuollaisia positiivisen ajattelun artikkeleja saat jonkun katsomaan ja pohdiskelemaan itseään ja ehkä jopa muuttamaan ajatteluaan, mutta vielä suurempi joukko ihmisiä alkaa jutun nähtyään tuntea syyllisyyttä taas yhdestä asiasta lisää: apua, näkevätkö muut minut vain valittajana? Enkö uskalla enää puhua kenellekään asioistani, enkö uskalla kertoa, jos ei mene hyvin? Kurja mieliala saattaa joskus poikia "turhaa valittamista", kun pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Pienistä asioista valittaminen ei välttämättä tarkoita, että mitään oikeita, todellisia murheita ei ole.

Trendinä tuntuu olevan se, että "negatiiviset ihmiset" suljetaan pois omaa elämää pilaamasta. Tästähän minäkin valitin vähän aikaa sitten. Pelottaa, että siinä menee mukana ihan hyviäkin tyyppejä. Eivät vaan osaa aina olla sellaisia kuin juuri sinä haluat.