sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Tyhjänpäiväistä haaveilua

Kun tuskailen työelämäpohdintojeni kanssa, puolisolla on aina päällimmäinen argumenttinsa: "Mieti, mitä sä haluaisit tehdä!" Hän sanoo sen ikään kuin ihmisellä olisi jonkinlainen oikeus tehdä sitä, mitä haluaisi, ts. työtä, josta saa tyydytystä ja joka on ilonaihe. Jotkut ajattelevat näin ja minun on vaikea tottua siihen. Näen työnteon velvollisuutena elättää itsensä ja perheensä sellaisin tavoin, jotka ovat yhteiskunnassa tarpeellisia.

Jos nyt kuitenkin tänä sunnuntaina uskaliaasti haaveilisin siitä, mitä haluaisin tehdä ja mikä minua kiinnostaisi, niin kaksi uudehkoa asiaa nousisi entisten rinnalle:

  1. Haluaisin opiskella psykologiaa ja toimia ammatissa, jossa sitä käytetään. Olen hyvin kiinnostunut ihmisen aivotoiminnasta ja ajattelusta sekä niiden lainalaisuuksista ja muutoksista. Olen hyvä verbalisoimaan asioita puhuen sekä kirjoittaen, sekä ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita, mikä saattaisi olla hyödyksi. Olen myös kiinnostunut aivoista ihan neurologisessakin mielessä. (Vasta-argumentti haaveelle: En usko, että voisin toimia psykologina. En sovi millekään hoitoalalle: pelkään ihmiskontakteja, pelkään virheitä, olen hätäinen ja äkkiväärä, minulla on taipumusta masennukseen.)
  2. Haluaisin elää sellaisessa ympäristössä, jossa työtä ja muuta elämää ei tarvitsisi ajallisesti ja paikallisesti erottaa toisistaan. Esimerkiksi voisin elää maatilalla, jonka ylläpitoon ja kunnostukseen käyttäisin sen ajan, joka ei menisi ruoan viljelyyn, kasvattamiseen ja valmistukseen. Tekisin itse kaiken, minkä suinkin osaisin ja voisin. Aamuisin katsoisin ympärilleni ja aloittaisin työt siitä, mikä eniten huomiotani tarvitsee tai mikä järkevintä on tehdä ensin. Talvisin olisi paljon vapaa-aikaa, jolloin maalaisin tauluja ja kirjoittelisin. (Vasta-argumentti haaveelle: haave on älytön ja kliseinen ja vaatisi helkkaristi rahaa; en osaa mitään remonttitöitä; en osaa leipoa; en tiedä mitään yritystoiminnasta. Tarvitseeko vielä sanoa, että en osaa maalata taulujakaan?)
 No, tulipahan haaveiltua, ei kai se synti ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti