Pienet hampaat

Rasittavan reissaamisen ja unenpuutteen jälkeen on kerrassaan suloista nukkua ensin hyvät yöunet ja sitten vielä pienet päiväunet - ja niiden välillä ahtaa naamaansa hyvää ruokaa ja kaikenlaista herkkua. Hyvä uni on yhtä kuin rauhallinen mieli minun tapauksessani, tämä täten muistettakoon entistä vahvemmin. Huolet, murheet, levottomuus ja ahdistus hiipivät heti nurkista keskelle lattiaa, kun olen väsynyt.

En ole liikuttanut ruhoani tänä viikonloppuna sen enempää kuin mitä tarvitaan lasinkeräyspisteelle kävelemiseen ja xbox-pelin pelaamiseen. Siitä on vähän huono omatunto. Tuntuu siltä, että jos poikkean salillakäymisrutiinistani kerrankin, se on lopun alkua ja kohta en enää viitsi käydä ollenkaan. No, en kuitenkaan tänään mennyt, vaan lorvailin kaiken päivää. Piiskaa minulle. Päivä oli silti mukava.

Kaksi asiaa herättää kysymyksiä tänään:

1. Miksi on niin vaikeaa löytää rintaliivejä ilman kaaritukia? Nykyään useimmissa rintaliiveissä tuntuu olevan kaaritukien lisäksi tönköt toppaukset, ikään kuin kaikki kaipaisivat lissä povea! Enkä todellakaan ole vielä koskaan pitänyt liivejä, joissa kaarituet eivät tuntuisi pahalta, en vaikka olen kyllä ostanut niitä ihan virallisesta liivikaupasta virallisen myyjän opastuksella. Karseat kiduttimet.
2. Miksi kappaleessa Sininen uni sanotaan, että nukkumatti syö jäätelönpalaa "pienillä hampailla"? Ajatuskin karmii, siis ajatus jäätelön puremisesta hampailla. 

***

Pieni lisäys: Pelasin tytärten kanssa xboxia ja hävisin useimmat taistot. Koska olen huono häviäjä, suuni meni mutruun tai pikemminkin alahuuli työntyi metrin verran eteen. Tällöin tytär 1 sanoi, että näytän sammakolta, kun taas tytär 2:n mielestä näytän pikemminkin muurahaiselta. En usko kummankaan kommentaarin olevan positiivinen sinänsä. Eilen lisäksi vilkkusilmäinen kummipoikani sanoi, että vitsini ovat huonoja. Lasten ja imeväisten suustahan kuullaan yleensä kaunistelematon totuus.