Jos talouden teinien kanssa on jotakin tahtojen taistoa, tytär 1 yleensä tottelee kunhan jaksan toistaa asiani tarpeeksi monta kertaa ja tarvittaessa lisätä hieman volyymia. Tytär 2 on hanakampi keksimään selityksiä ja perusteellisia argumentteja sille, miksi ei voi tehdä kuten pyydetään, toivotaan tai käsketään. Olen hiljattain hoksannut kikan, joka toimii, kunhan en käytä sitä liian usein: tytär 2 tekee lähes mitä vain, kunhan en ole Nolo Äiti. Esimerkki: eilen raahasin tyttäret kävelylle, koska he olivat istuneet koko armaan päivän television ääressä. Pohjoistuuli teki ilmasta kylmän, joten sanoin, että pipot ja käsineet käyttöön. Tytär 2 ei olisi käyttänyt kumpiakaan, varsinkaan käsineitä. Minä aloin hypellä laukka-askelia keskellä kävelytietä sekä käyttää käsiäni liioitelluin liikkein kuin sauvakävelyssä ilman sauvoja ja sanoin jatkavani sitä, kunnes käsineet laitetaan käteen. Tämä tehosi nopeasti. Tietenkin voisi keskustella siitä, oliko se nyt niin tärkeää, että teini pukeutuu lämpimästi. Minusta se sillä hetkellä oli tärkeää.
Myös Ällöttävä Äiti -rutiini tehoaa joskus. Tytär 2 oli lukuisista kehotuksista huolimatta jättänyt jälkensä korjaamatta keittiön pöydältä illalla, ja tyhjä sienisalaattirasia ja maitopurkki tervehtivät minua vielä tänä aamunakin. Kaivoin suurieleisesti nenääni tyttären nähden ja sitten uhkasin etusormi ojossa koskettaa häntä räkäisellä sormella, ellei hän heti korjaisi pöytää siistiksi. Teho oli välitön.
Näitä ne tyttäret sitten aikuisena muistelevat terapiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti