Olen viime aikoina pohdiskellut naisellisuuden ja miehekkyyden käsitteitä ja olin jo koko lailla sivuraiteilla yrittäessäni selvitellä niihin liitettävien ominaisuuksien sumaa, kunnes eräs viisas mies palautti minut olennaiseen. Ja totta kai: naisellisuus ja miehekkyys perimmiltään ovat yläkäsitteitä, joiden alle ihminen tiedostaen tai tiedostamattaan niputtaa kaiken sen, mitä tavoiteltavalta lisääntymiskumppanilta edellytetään. Jos nainen on kurvikas, kiiltävähiuksinen ja terveen näköinen, ihmislajin säilymistä edesauttava evolutiivinen katse näkee hänessä potentiaalisen terveiden lasten synnyttäjän, joka vieläpä elää itsekin niin pitkään, että saa kasvatettua jälkeläiset pärjäämään omillaan. Mies, jolla on leveät hartiat, lihaksikas vartalo ja paljon karvaa, on fyysisiltä ominaisuuksiltaan varma valinta siittämään terveitä lapsia sekä pitämään ne hengissä. Näin siis, jos lähdemme siitä, että ihminen on eläin.
Perjantain ratoksi kiersin lehtiöni kanssa työpaikalla pikaisen kierroksen ja pyysin äijiä kertomaan minulle, mitä heille ensimmäiseksi tulee mieleen, kun pyydän heitä kuvailemaan miehekästä miestä ja naisellista naista. Metodi ei ollut mitenkään tieteellinen - valitsin tutuimmat miehet, jotka ehtivät vastaamaan ja joiden saatoin olettaa vastaavan eikä ajavan minua pois. Otoksen henkilöt olivat 30-60 -vuotiaita teollisuustyöntekijöitä.
Äkkiseltään sanoisin, että yli puolet luetelluista laatusanoista koski ulkoista olemusta. Miehekkään miehen fyysisiksi ominaisuuksiksi mainittiin karvainen, roteva, kalju ja partainen, riittävän pitkä (yli 180 cm, kysyttäessä tarkennettiin), voimakkaat piirteet, matala ääni, kivenlohkareleuka, ei pitkä tukka. Naisellisen naisen vastaavia piirteitä olivat nätti, muheva, muodokas, siro, naisen näköinen, kurvikas, isot rinnat, hoikka vyötärö, pieni, pitkät hiukset, sensuelli, naisellinen ääni. Voisi siis sanoa, että sain vastauksiksi nimenomaan "perinteisistä" ulkoisista ominaisuuksista, joita maskuliinisuuden ja feminiinisyyden otsakkeiden alle niputetaan. Kiinnostavaa sinänsä, että jotkut miehistä pamauttivat miehekkyyden yhteydessä suoralta kädeltä sellaisia epiteettejä, jotka kuvasivat selvästi heitä itseään, jotkut taas kuvailivat lähinnä itsensä vastakohtaa. En liittänyt kyselyyn kysymystä, pitävätkö vastaajat itseään miehekkäänä miehenä, mutta jotain johtopäätöksiä silti tulin vetäneeksi.
Henkisiä ominaisuuksia miehekkyyden alle tarjottiin myös: tavallinen, maalaisjuntti (mahtaako tämä olla sen paremmin henkistä kuin fyysistä?), jämpti, sanansa pitävä, rehellinen, hyvä huumori, vakaa, tietää mitä haluaa. Naiselliseksi määriteltyjä piirteitä olivat ei pahansisuinen, yhtä paljon älyä kuin normaalilla miehellä, osaa pitää turpansa kiinni oikeassa paikassa, kiltti, hyvä persoona, rehellinen, hyvä huumori, itsenäinen, neutraali mutta on omia mielipiteitä. Suuri osa näistä on mielestäni sukupuolesta riippumatta "mukavan ja hyvän ihmisen" ominaisuuksia. Jämptiys nyt tietysti esiintyy suomalaisen miehen yhteydessä väistämättä, samoin kuin kiltteys naisen tyypillisissä toivotuissa ominaisuuksissa. Olettaen siis, että miehekkyys ja naisellisuus ylipäätään ovat toivottuja ominaisuuksia! Lienevätkö ne sitä aina?
Ukot kyselivät jälkeenpäin, milloin tutkimuksen tulokset ilmestyvät ja aionko tehdä niistä väitöskirjan. No, yhteenvedon sentään sain aikaan ja asian ajattelu piristi tylsää perjantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti