Kello 16

Joulukuussa arkipäivänä klo 16: Voi hitto, tämä päivä on jo ohi, olen ihan poikki ja on pimeää. En jaksa mennä edes kauppaan, kai sieltä kaapista jotain syötävää löytyy. Varmaan en mitään viitsi siivota, eikä sotkua edes näe, koska on aina pimeää, kun olen kotona.

Maaliskuussa arkipäivänä klo 16: Pääsen kotiin ja on vielä valoisaa ainakin tunnin! Ja enemmänkin! Voisin aloittaa viikonloppusiivouksen jo tänään, keittiön lattia on niin täynnä murusia ja eteinen hiekkaa. Tai oikeastaan voisi mennä vaikka kirjastoon, tai kuntosalille. Minkähän nyt valitsisi, mukavat asiat vai velvollisuudet? Viikonloppuna voisi miettiä uutta mattoa makuuhuoneeseen...

(Odotettavissa:) Kesäkuussa arkipäivänä klo 16: Tästä päivästähän on vielä puolet jäljellä. Voisin ensin mennä uimaan, sitten kauppaan ja illalla ehkä vielä kävelylle. Vai olisiko matonpesupaikalla tilaa? Huomenna menen kyllä pyörällä töihin.

***

En ole sanan yleisesti käytetyssä merkityksessä välttämättä mikään kevät- tai kesäihminen, mutta näin vanhemmiten on valon määrä alkanut vaikuttaa minuun kuin johonkin eläimeen. Että sitä ihminen onkin näin biologiansa armoilla.