On se kumma, etten tähän ikään mennessä ole aukottomasti oppinut tätäkään: säätilalle ei voi mitään, joten sitä on turha päivitellä ja harmitella.
Yöllä on taas satanut mukavasti lunta, mutta säätiedotuksen mukaan sade muuttuu iltaa kohti vedeksi, lämpötila nousee plussalle ja pian lumi on kuin muisto vain. Ja samaa plussakeliä näemmä luvataan koko viikoksi. Ja minä kun odottelin hiihtosäitä.
Toissa jouluna maa oli lumeton ja järvi lainehti harmaana, kun kävimme joulupäivänä kävelyllä. Viime jouluna taas maa oli paksussa lumessa ja järvi jäässä. Ei ole vuodet veljeksiä.
Mitä helkkaria minä tällaisista valitan?! Mitä välii, niinkuin perheen teinit aina sanovat.
***
Näin unta, jossa pakenin takaa-ajajia pimeässä, sokkeloisessa rakennuksessa. Minua ajoivat takaa miehet reaalimaailmani eri elämänvaiheista, jotka jostain syystä olivat kokoontuneet samaan uneen. Työkavereita, koulukavereita, muita tuttuja. Kaikilla oli tarkoituksena vähintään siepata minut väkivaltaisesti, joillakin myös tappaa. Mukavia unia. Heräsin huimaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti