Työpaikan pikkujoulut ovat ylihuomenna. Jotkut työkavereistani olivat sitä mieltä, että pikkujoulujuhlijoille jaettavat viisi drinkkilippua ovat kovin vähän; muutama absolutistin sorttinen sentään suunnitteli kauppaavansa omia lippujaan eteenpäin. Minulle viisi annosta on aika paljon, kolmekin riittää humaltumiseen.
Nuorena olin jonkin aikaa sitä mieltä, että en koskaan joisi alkoholia. Voi veljet, onkohan mistään periaatteesta koskaan huolettomammin luovuttu? Nykyään tulen ostaneeksi viinipullon yhä useammin, jopa pari kertaa kuussa; jollakin kumman tavalla ajattelen ostohetkellä aina, että olisin sen ansainnut. Joululomallani saatan maistaa glögiä, viiniä tai viskiä lähes joka päivä, ainakin, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Ei tullut minusta siis absolutistia. Taidan pitää "päähännousemisen" tunteesta liikaa.
Mutta kas! on julkaistu tutkimus, jonka mukaan tasaisesti alkoholia käyttävien kuolemanriski on pienempi kuin absolutisteilla. (Minä kun luulin, että kaikkien ihmisten kuolemanriski on noin 100% ennemmin tai myöhemmin. No joo.) Tuossa YLE-uutisten lyhyessä kuvauksessa mainituista ryhmistä kuuluisin varmaankin lähinnä "maltillisten juomarien" ryhmään - ainakaan en kuulu nollalinjaisiin enkä runsaasti alkoholia käyttäviin. Pitäisiköhän tästä olla hyvillään, siis siitä, että absolutisti ei välttämättä pysy meikäläistä pidempään hengissä?
No, toisaalta. Jos rupeaisinkin absolutistiksi tai oikein alkoholin suurkuluttajaksi, ehkä onnistuisin paremmin hoitelemaan itseni pois päiviltä hyvissä ajoin, ennen kuin Yellowstonen tulivuori purkaa tuhkansa ilmakehään tahi muu hidas ja tuskallinen maailmanloppu saavuttaa meidät. Joskus ihmettelen itseäni: miten ihmeessä ehdin ja viitsin murehtia omia, pieniä ja merkityksettömiä asioitani, kun maailma ja maailmankaikkeus ovat niin pelottavia paikkoja ja yksittäisen ihmisen läsnäolo niissä niin totaalisen huomaamaton ja merkityksetön?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti