Mainittakoon täten, että tekemäni tiramisu oli varsin onnistunutta, myös muiden mielestä kuin itseni. Vieraat tulivat ja menivät, mutta eivät syöneet kaikkia tarjoomuksiamme, joten jääkaapissa on vielä mokkapaloja, pasteijoita sekä edellämainittua tiramisua. Itse asiassa moni vieraista toi vielä mukanaankin jotain syötävää joulun hengessä, joten meillä on nyt myös ruhtinattarenkakkua, suklaarasioita, suklaakaramelleja ja kauniisti koristeltuja piparkakkuja. Sekä sherrypullo. Ja viskipullo. Edelläolevien lauseiden lukeminenkin lihottaa minua sen verran, että täytynee yrittää mahduttaa päivään vielä salikäynti.
Vihdoinkin nukuin hyvin ja pitkään, jopa seitsemään. Aamupäivän vietimme siivoten, sillä jouluhan ei tule ilman siivousta. Käytin aamupäivän aikana kymmenkunta kertaa ilmaisuja "ei nyt tillustella siinä" ja "nyt ei saa tulla tänne tillustelemaan, kun tästä ei ole imuroitu". Muistin, että verbi "tillustella" kuuluu sanavarastooni vain siivoamisen yhteydessä. Äidiltä peritty ilmaisu, mitenkäs muutenkaan. Tarkkaan ottaen tillusteleminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että kävellään likaisin jaloin jo pestyllä lattialla tai kuljetaan huolettomasti imuroimattomalta alueelta puhtaalle pöllyttäen roskia puhtaalle puolelle.
Puoliso toi kaupasta kukanmuotoisten jouluvalojen ketjun, kun halvalla sai - jouluvalot olivat 50 prosentin alennuksessa. Meillä oli ennestään tarpeeksi valoja ikkunoissamme ja ensivaikutelmani kukkavaloista oli tuomitseva "humbuugia!", mutta puoliso viritti ne eteisen peilin ympärille ja myönnettävä on: ne ovat aika kauniit.
Ulkona on jouluinen vesisade. Aamulla odotin, että päivä valkenisi sen verran, että pihalla viitsisi puistella mattoja; nyt odotan, että pimeys laskeutuisi ja peittäisi tuon helkkarin ankean maiseman harmaine pilvineen, parkkipaikkoineen ja rakennustyömaineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti