Misut

Aina loman alussa ärsyttää se, että fysiikkani on sitkeästi työrytmissä ja herään vapaapäivinäkin kuudelta - tänä aamuna jo viideltä - vaikka olisin mennyt nukkumaan myöhään. Sitten, kun kroppa tottuu nukkumaan aamulla seitsemään, ehkä jopa puoli kahdeksaan, onkin jo loma ohi. Tämän vuoden puolella on vielä töihinkin mentävä, vaikka kuinka yritänkin keksiä keinoa laistaa siitä. En usko saavani edes hyvin ajoitettua hermoromahdusta enkä joutuvani pahoinpitelyn uhriksi, vaikka nuo saattaisivatkin olla valideja keinoja välttää töihinmeno.

Eilen kävin kylässä opiskeluajoilta tutun ystäväni luona, ja päivitimme kuulumisemme kahvikupillisten säestyksellä. Ystäväni kissat hyörivät ympärillä, ja niistä varsinkin se paholaiskissan näköinen musta ja vihreäsilmäinen otus heittäytyi lempeäksi. Ensin se salli minun kyhnyttää sametinpehmeitä korvantaustojaan ja leuanalustaansa, sitten peräti hyppäsi spontaanisti syliini ja odotti kokonaisvaltaisempaa silitystä kehräten äänekkäästi. Muistin taas, miksi pidän kissoista. Kotiin tultuani muistin, miksi minulla ei ole kissaa: käsieni iho kutisi ja punoitti ja silmät vuotivat.

Laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni tiramisua. Sähkövatkain otti ja hajosi kesken vatkaamisen, mutta toisaalta se olikin jo yhtä vanha kuin avioliittoni, siis jo täysi-ikäinen ihmistenkin mittapuulla. Tiramisussa on yllättävän vähän ainesosia, mutta valmistamiseen tuntuu menevän kuitenkin melko kauan, kun eri ainesosien yhdistelmiä pitää vatkata, sekoittaa, kostuttaa ja jäähdyttää, muutamia teonsanoja mainitakseni. Tekelettä ei ole vielä maistettu, se on jääkaapissa muhimassa, sillä tänään tulee tupa täyteen vieraita. Illan leivontasessiossa vaihdoimme puolison kanssa muutamia kireitä ja äänekkäitä sanoja, mutta päädyimme nopeasti takaisin normaalille lempeälle tasolle nautittuamme tilkkasen kermalikööriä.

Talvipäivänseisaus tänään! Meille ateisteille kai kaiken logiikan mukaan tämä päivä olisi se varsinainen juhlan aihe näin sydäntalvella. Koska kuitenkin käytännön syistä mukaudumme yhteiskunnan valtavirtaan, juhlimme muutaman päivän myöhässä. Sianlihakönttikin vasta aloittelee sulamistaan. 

Lisäys viimeiseen kappaleeseen: Greta Christina kirjoittaa aika kivasti siitä, miksi ateistikin viettää joulua.