Minne voi mennä karkuun, kun oma itse ärsyttää pirullisen paljon?
Olen Suomen hitain ja epätarkin kymmensormijärjestelmäkirjoittaja enkä enää tunnu saavuttavan mitään edistystä harjoittelusta huolimatta.
Olen tuulellakäypä raivopää, joka ei osaa peitellä mitään tunteitaan eikä edes keskustella vakavasti ilman, että itku hiipii ääneen ja poskille.
Olen turvonnut, harmaanaamainen ja karvainen olento, jolla on rumat hampaat ja vaihteeksi ientulehduskin.
No niin, joko tämä käy koomiseksi? Odotan edelleen, että naurattaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti