Ääriaineksia

Ilta-Sanomien Anna Perho on näemmä provosoitunut hiihdosta hieman samaan tapaan kuin itse vaahtosin joulukuussa. Pitäisikö tässä sitten ajatella olevansa hyvässä seurassa vai ei? 

Perholla on kyllä yleensä tapana kärjistää kaikki asiat äärimmilleen, ja niin tässäkin. Kyllähän hän itsekin tietää, että hiihdosta ei ole pakko tykätä, ja jos siitä tykkääkin, niin kolmia suksia ei ole mikään pakko omistaa. Ja jos ei tiedä, niin kertokaa se hänelle, joku: tamperelainen keski-ikäinen nainen, joka ei ole liikunnanharrastaja, voi nauttia hiihdosta suunnattomasti yksillä suhteellisen halvoilla Nanogrip-suksilla, joita ei voidella, vedetään vain jäänestoa pintaan välillä. Ja hiihtäessä ei tarvitse mennä kovaa. Eihän jaloillakaan aina liikuta juosten ja puuskuttaen. Hiihdon ei tarvitse olla vaikeaa, eikä huvikseen hiihtämisessä ole kovinkaan paljon samaa kuin kilpahiihdossa.

Kovasti tuntuu ihmiskunta pitävän kärjistämisestä. Tätä en lakkaa ihmettelemästä. Että aivan kuin olisi jokin pakko valita jostakin aiheesta jompi kumpi ääripää ollakseen olemassa ja saadakseen selkeän ja hyväksyttävän maailmankuvan. Jos paheksuu hiihdon pyhää asemaa suomalaisena olemisen ytimessä, on sen osoittaakseen pakko käyttää halveksivia sanankäänteitä hiihdon harrastajista ja varsinkin ammattilaisista. Pätee moneen, moneen muuhunkin asiaan: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Onhan sillä lailla tietysti vähän yksinkertaisempaa hahmottaa maailmaa ja kanssaihmisiä. (Ja kolumnisti saa enemmän kommentteja. Totta kai on tarkoituksenmukaista kirjoittaa provosoivasti keltaisessa lehdistössä, oli henkilökohtainen mielipide sitten kuinka mieto tahansa.)

Suurin osa ihmisistä kuitenkin on enemmän sekä/että kuin joko/tai. Enemmistö näkee halutessaan asioilla useampia puolia eikä halvaannu siitäkään, jos ei pysty selkeästi muodostamaan kantaansa johonkin asiaan. Hiihtää silloin kun huvittaa, koska se on hauskaa, mutta ei pidä hiihtotaitoa kunnon kansalaisen ominaisuutena. Tai ei hiihdä, koska ei vain huvita, mutta ei silti lätki leimoja niihin, jotka kaihoavat Finlandia-hiihtoon. Näin niin kuin suppean aihepiirin esimerkeissä pitäytyäkseni; vertauskuvia saavat kai käyttää muutkin kuin entinen Galilean mies.

***

Voin ilokseni mainita, että täälläpäin on muutama latu jo sen verran hyvässä kunnossa, että olen käynyt hiihtämässä kaksi kertaa. Ensimmäisellä hiihtokerrallani oli pakkasta viitisentoista astetta, mutta se ei haitannut, paitsi mukana ollutta tytär 2:sta, jonka pitopohjasukset luistavat huonosti pakkasessa. Jälkeenpäin kyllä reisiselluliittejani paleli koko illan.