Mokasin töissä melko perusteellisesti - olin saanut valmiiksi lähes koko isohkon sarjan, kun huomasin todella alkeellisen virheen. Olin katsonut kuvaa väärin/huonosti, ja kappaleissa oli yhdessä kohdassa parin millimetrin suuruinen virhe. Koska koneistuksessa mitataan yleensä millimetrin kymmenes-, sadas- ja tuhannesosia, tekemäni virhe on samaa luokkaa kuin jos kirvesmies olisi tehnyt rakennukseen oven kahden metrin päähän siitä, missä se piirustusten mukaan piti olla. Tuollaista nyt ei vain saisi enää tässä vaiheessa ammattitaidon kehitystä sattua.
Järkevä puoleni ja ankarampi, itsekriittisempi puoleni tietysti keskustelivat aiheesta tähän tapaan koko iltapäivän:
Järkevä puoli: No huonompi juttu, mutta voisi tuo sattua muillekin. Kahta konetta ajaessa voi sattua kaikenlaista, varsinkin, kun työ alkaa olla rutiiniluonteista ja helposti altistaa huolimattomuudelle. On ne tärkeämmät ja isompipalkkaisetkin tässä firmassa törttöilleet.
Kriittisempi puoli: Olet ääliö! Kolmen vuoden kokemuksella menet mokaamaan erittäin yksinkertaisessa kappaleessa, toleroimattomassa mitassa. Miksi syynäsit vain hankalimpia mittoja ja jätit perustavaa laatua olevan asian tarkastamatta? Ajatukset kenties jossain ihan muualla kuin töissä? Tästä lähtee taas juttua kulkemaan, että ei noista ämmistä ole mihinkään kuitenkaan.
Inhottavimpia mokia ovat nämä tällaiset, joista ei voi ketään muuta edes syyttää kuin itseään. Taidanpa kostoksi lähteä kuntosalilla käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti