Siikaneva

Kävin tänään Siikanevalla kävelemässä sikäläisen kymmenen kilometrin kierroksen. Sää oli ehkä liioitellunkin kesäinen, sillä kävelyvauhdillakin tuli kuuma. Suoaukeat olivat kyllä hyvin kaunista ja rauhoittavaa katseltavaa, ja hiljaisuus suorastaan humisi korvissa.

Osa reitistä kulkee itsensä suon poikki pitkospuilla, osa taas metsissä ja mäillä. Pitkospuuosuudet ovat helppokulkuisia ja meditatiivisia, kun taas metsissä on jonkin verran korkeuserojakin. Sykkeen saa nousemaan ja reisilihakset pääsevät töihin. 

Hyllyvään sammaleeseen on suorastaan pakko painaa välillä molemmat kätensä. Suomaaston värikkyys on hämmästyttävä - punaista, oranssia, keltaista, ruskeaa, harmaata. Metsissä taas silmille hyppää lukemattomia eri vihreän sävyjä, nyt jo keltaisella täplitettynä.

Puolukoita näkyi jonkin verran reitin varrella, sen että maistiaisia saimme, mutta suurin osa lie jo poimittu. Maistoimme myös kaarnikoita ja pari mustikkaakin oli jäljellä. Reitin keskivaiheilla on mukava laavu näköalapaikalla, ja söimme siellä eväitä. Melko atleettinen tapa viettää sunnuntai-iltapäivää; meiltä meni reitin kiertämiseen (evästauko ja valokuvaustauot mukaanluettuina) hieman yli kolme tuntia.