Virussunnuntai

Otin tämän kuvan heinäkuussa arboretumissa selälläni maaten. Laitan sen tähän ihan piruuttani, koska en halua mitään syksykuvaakaan ja joku kuva piti nyt ihan väkisin laittaa.

 

 

 

 

Nuha ja yskä voivat viedä ihmisestä puhdin melko tehokkaasti, ja vähintäänkin taannuttaa hänet leikki-ikäisen tasolle. Lähes ainoa ajatus, joka mahtuu päähän, on se, että huomenna on huhkittava töissä räkäisin keuhkoin ja tykyttävin poskionteloin, sillä meillä ei todellakaan olla omalla ilmoituksella sairaslomalla. Ehei, eivätkä flunssa ja/tai poskiontelontulehdus ole sairaspoissaolon syitä, ellei potilaalla ole kuumetta - riippumatta siitä, kuinka sikamaisen huonoksi flunssa saa olon ilman kuumettakin.

Tytär 1 leipoo keittiössä, enkä uskalla mennä katsomaan ennen kuin hän on myös siivonnut jälkensä. Oletan voisia sormenjälkiä löytyvän lattianrajastakin, mutta saanpahan piirakkaa. Tosin suussani ei tällä hetkellä mikään maistu miltään. Kahvin sijaan voisin yhtä hyvin juoda kuumaa vettä.

Ja pahkeinen sentään, minun pitäisi saada hoidetuksi yksi sähköpostiasia. Lähettää virallisissa asioissa sähköpostia tiedustellakseni asiaa, josta en tarpeeksi tiedä, mutta en saa sitä tehtyä. Jaa miksikö en? Siitä hyvästä syystä, että en löydä kymmenien kontaktihenkilöiden listasta ketään, jonka titteli selkeästi kertoisi hänen hoitavan juuri tällaisia asioita. Enhän suinkaan halua häiritä ketään turhaan... Järkeni sanoo, että on melko sama, kenelle tiedusteluni lähetän, mutta persnahkani sanoo, että en kehtaa ennen kuin olen asiastani varma. En KEHTAA! Kyllä sitä aina tulee tehneeksi asiat itselleen vaikeiksi. Saa nähdä, olenko huomiseen iltaan mennessä kehdannut. Yök, kun olen saamaton.

Puoliso tulee illalla reissustaan kotiin, kiitos ja ylistys. Lupaan pyhästi yrittää olla ruikuttamatta ja kaatamatta heti kaikkea painolastiani hänen niskaansa, mutta ikävä on ollut.