Paljas uneksija

Huonona nukkujana arvostan kunnon unennäköä, koska yleensä selkeä ja juonellinen uni tietää sitä, että olen nukkunut hyvin ja herään edes jokseenkin virkeänä. Ajoittain uneni ovat varsin villejä ja vaihtelevia, mutta katkonaisina ja huonoina öinä tuppaavat toistumaan samat, tyypilliset unet. Samantyylisiä nyt varmaan näkee suurin osa ihmiskuntaa, mutta luettelenpa tässä nyt muutamia vakiouniani:

• Piiloutumisuni, jossa minua ajetaan takaa. Yleensä en tiedä, kuka tai mikä ajaa takaa, mutta hätä ja kiire on suuri, juoksen pakoon ja yritän piiloutua milloin mihinkin suojaiseen nurkkaan, lattian alle, metsään jne. Enkä mihinkään näistä piilopaikoista voi jäädä, aina pitää jatkaa pidemmälle. Näistä unista herään yleensä hengästyneenä ja sydän jumputtaen. Tulkinta: Olen niitä ihmisiä, joiden tehdasasetuksiin kuuluu turvattomuuden tunne, ja odotan aina pahinta, tai vähintään käännettä huonompaan, oli sitten kyse globaaleista asioista tai yksityiselämästä. Tämä uni heijastanee juuri sitä perusturvattomuutta.
• Huuto ja ahdistus -uni, joissa minua haukutaan tai solvataan tai muuten arvostellaan nenäni edessä, enkä saa puolustettua itseäni vaan itken ja huudan vain. Vaihtoehtoisesti raivoan itse, jonkin "oikeutetun asian" takia, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään, minua ei kuunnella. Tulkinta: Perustavanlaatuisiin ominaisuuksiini kuuluu myös pelko arvottomuudesta ja mitättömyydestä..

Yksi aiemmista vakiounistani on valitettavasti lähes jäänyt pois valikoimasta; valitettavasti siksi, että se on hauska. Se on

• Lentouni. Tässä unessa lennän ilman mitään laitetta tai ainoastaan nenäliinan tai kaulahuivin avulla. Ikään kuin uin ilmassa, teen rintauintiliikkeitä ja etenen sujuvasti esim. koulujen käytävillä, sitten pujahdan ovesta ulos ja nousen niin korkealle että huimaa. Vaihtoehtoisesti nostan käteni pään päälle (tai sen kaulahuivin), tuuli tarttuu minuun ja nousen ilmaan. Nousen niin korkealle kuin uskallan, sitten höllään käsieni otetta ja laskeudun alemmas. Yksi versio lentounesta on, että olen lentokoneessa, joka lentää jonkin verran autoteiden yläpuolella ja pysähtyy liikennevaloihin ja välillä huoltoasemille; matkanteko on siis leppoisaa ja turvallisen tuntuista. Valve-elämässä lentokoneet pelottavat minua enkä mielelläni lennä, jos voin välttää sitä.

***

Tänään oli ärsyttävä työpäivä, molemmat ajettavanani olevat koneet olivat kuin pieniä lapsia, niille ei voinut kääntää selkäänsä hetkeksikään. Robotti pudotteli kappaleita tai jätti jälkiä valmiiseen kappaleeseen, lastut jäivät pahasti teriin kiinni ja jumittivat lastunkuljettimen. Lisäksi sain useampia viiltohaavoja sormiini, juuri kun olin tällä viikolla ihaillut siistejä käsiäni joissa ei ollut ollut isompia naarmuja aikoihin. Työpäivän jälkeen oli suorastaan ilo mennä kuntosalille (flunssan takia oli pitempi tauko). Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että voisin nauttia sellaisesta. You live, you learn.