Aina sitä saa lukea, että auttaa, kun lakkaa moittimasta itseään ja sen sijaan antaa itselleen kiitosta. Mutta entä, jos ne negatiiviset ajatukset ovatkin enimmäkseen todenperäisiä? Miten ihmeessä sitä voisi alkaa nähdä itsensä positiivisessa valossa - sehän olisi mahdollisesti täysin harhaa ja luulottelua? En minä ainakaan itse voi sellaista päättää itsestäni. Niin. Moni varmaan ajattelee tykönään olevansa mahtava tyyppi, vaikka maailman silmissä onkin melkoinen mulkero.
"Sinun on tarkoitus olla onnellinen", luki jossain myös. No eikä ole. Onhan se ihan hyvä olla onnellinen, en sitä sano, ja mielelläni olisinkin. Universumi ei välitä suuntaan eikä toiseen yksilön onnellisuudesta tai onnettomuudesta, joten sen suhteen voi yhtä hyvin pyrkiä onnellisuuteen, jos siihen kykenee. Mutta ei se mikään mystinen elämän tarkoitus ole. Lähinnä ylimääräistä luksusta.
***
En minä mitenkään poikkeuksellisen kielteisellä päällä ole, en en. Vaihteeksi on taas töitäkin, ja päivät menevät ainakin vielä suhteellisen vauhdikkaasti. Puoliso laittoi keittoa, jota saattoi syödä haarukalla. Hiihtäminen on tuntunut viime päivinä mainiolta, mutta tänään en jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti