Kultasepänliikkeen ikkunassa oli kyltti: "Ostamme kultaa tai vaihdamme kultasi uuteen". Hyvinkin sopivaa näin ystävänpäivän kynnyksellä. Päässäni alkoi heti soida laulu "Minun kultani kaunis on, vaikk'on kaitaluinen".
Olen ylikireässä vaiheessani (onko minulla muitakaan) ja jokainen vastaantuleva ihminen on potentiaalisesti ärsyttävä. Kahvilassa istumiseni meni hornantuuttiin, koska viereisessä pöydässä oli nuoria naisia riitelemässä. Juuri sillä lailla, mitä on ulkopuolisen ikävin kuunnella - kireät äänensävyt ja pakotettu rauhallisuus, mutta yhteisymmärrykseen ei päästä millään. Sivustaseuraaja ei voi lopettaa kuuntelemista koska räjähdys tuntuu koko ajan väistämättömältä. Ryystin kahvin tuplanopeudella ja lähdin pois.
Minulta kysyttiin, onko minulla parasta ystävää. Sanoin "Ei enää", ja purskahdin itkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti