Avaruuksia

Ihan mukava ja värikäs uni tuli katseltua. Unessa olin puolison (joka ei joka hetki ollut sama henkilö) kanssa matkalla toiselle planeetalle. Tarkoituksemme oli mennä katsastamaan sinne asettumisen mahdollisuutta; unessa ei mainittu, mikä planeetta oli kyseessä. Alus, johon nousimme, muistutti sisältä jonkinlaista ruotsinlaivan ja junan risteytystä - penkeillä istuttiin, mutta joukkoruokalassa käytiin syömässä. Nukkuminen oli tarkoitus hoitaa vuoroissa kaappeihin piilotetuilla lavereilla, kaikille ei ollut omaa sänkyä. Puoliso huiteli unessani omilla teillään ja minä istuin penkilläni ja tunnustelin, kuinka kiihdytys painoi minua selkänojaa vasten. Ikkunasta näkyi avaruusaluksen tupakkapaikka jonkinlaisella ulkoterassilla.

Unen lopussa menimme syömään ruokalaan. Matkan oli tarkoitus kestää 30 tuntia - liikuttiin siis suunnilleen startrekkimäisellä nopeudella - ja minä kyselin huolestuneena, että jos syön nyt porsaankyljykseni, niin saanko enää toista kertaa ruokaa matkan aikana.

***

Huomaan taas olleeni turhan optimistinen. En ole vielä entinen minäni/oma itseni, enkä tiedä, palaanko koskaan kokonaan samaksi. Tammikuun alun vahvuuden jälkeen olen taas rojahtanut jollekin alemmalle kielekkeelle. Henkinen olotilani on nykyään vähän samanlainen kuin ihmisen fyysinen olo on oksennustaudin loppupuolella: oksennusta ei enää tule, mutta vielä ei voi kuvitellakaan syövänsä mitään ja olo on vapiseva ja ankea. Pahoittelen brutaalia vertausta.