Ilo?

Koukkasin hiihtolenkillä kilpaladun alkupätkän kautta ja laskin aika sikahurjia mäkiä. Yhden mäen lopussa latu kaartui vasempaan, ja minä tietysti kovan vauhdin takia luistin kurvissa ulos. Kaaduin polvilleni ja siitä naamalleni niin, että lumi pöllähti. Ei sattunut. Sukset olivat solmussa. Naama lumessa, hanskat kastuivat, korvassakin oli lunta. Nauroin itsekseni. Ihmettelin, että mikä tämä on, oliko tällainen tunne nimeltään ilo? Kyllä se varmaan sitä oli. On viime aikoina ollut niin harvinainen bongaus tunneviidakossa, että ei meinaa enää tunnistaa.