Miten voi olla mahdollista, että olen muuttunut lähes välittömästi vanhan näköiseksi täytettyäni alle puoli vuotta sitten 40 vuotta? Etäisesti muistan, että vielä kesällä olin tyytyväinen siihen miltä näytän. Siis ainakin sillä lailla kaukaisesti tyytyväinen, niin kuin henkilö, joka tietää aivan hyvin, ettei objektiivisilla mittareilla ole koskaan ollut kaunis.
Kesällä näytin vielä itseltäni, ja paremmin kuin parikymppisenä tahi kolmekymppisenä. Seisoin suorassa ja katsoin itseäni silmiin peilistä. Syksyn mittaan alamäki on alkanut hyvin jyrkkänä, sillä olen turvonnut, harmaa, karvainen, leveä ja ylipäätään sellaisen näköinen, ettei minua tee mieli puhutella. Toki minulla on koko elämäni ollut resting bitch face, se ei ole uutta, ja osaan sitä tarvittaessa kompensoida (tai ainakin muistan kertoa ihmisille, että vaikka näytän vittuuntuneelta, en yleensä kuitenkaan pahemmin ole sitä). Mutta nuo juonteet kaulassa ja suupielissä! Valkoiset paksut jouhet, joita kasvaa leuassa ja nenänpielissä! Elottomat silmät ja väistelevä katse! Käsien iho, joka tuntuu noin puolta ohuemmalta ja kuivemmalta kuin ennen! Ja siunatuksi lopuksi: minulla on aina tähän asti ollut Vyötärö, mutta nyt siihenkin alkaa vatsapuolelle muodostua kellukkeita, musseloisia makkaroita. Painoni ei ole juuri muuttunut, mutta jokin muu selvästi on.
Tähän päälle sitten vielä syyllisyyden tunteminen siitä, että ylipäätään olen tarpeeksi pinnallinen välittääkseni ulkonäköasioista. Sehän kertonee siitä, että minulla ei ole mitään Todellisia ja Oikeita Ongelmia. Mutta välitän silti. Huono ihminen ja vielä rumakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti