Tasapainoni on heikko ilmeisesti ajoittaiseen asentohuimaukseeni liittyen ja horjun asanoissa, varsinkin silloin, kun katse pitää kohdistaa sormenpäihin kohti kattoa ja kun seistään yhden jalan varassa. Tänään huomasin jotain kehitystä tasapainoharjoituksissa: polvi suuntautui paremmin alas, kantapää pysyi yhden käden pitämänäkin ylhäällä ja saatoin yrittää kiertoa toisella kädellä. Baby steps. Kaukana ovat ne ajat, että kykenisin yhdellä jalalla seisten kumartumaan eteenpäin, mutta onpahan haastetta edessä.
En ehkä mielentasapainoltanikaan ole niitä vakaimpia, mutta onneksi tiedän sen itse ja tiedostaminen on jo puoli rauhoittumista. Heti unettomuuden iskiessä vähänkään takaisin alkaa mielikuvituksen raja-aitojen yli ja lävitse tunkea kaikenlaista ei-toivottua kamaa, mikä tekee olon levottomaksi ja turvattomaksi. Nyt kun ruumis taas on levollinen, hyvin nukkunut, liikkunut ja syönyt, pysyy mielikin tyynempänä. Tätä en näemmä voi itselleni kyllin usein hokea.
***
En ole moneen päivään muistanut sitä, että olen työtön. Pitäisi varmaan tuntea syyllisyyttä. On kuitenkin ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt sitäkään.
Käyttäydyn ehkä kuin b-luokan (ö-luokan?) työtön, sillä edelleen lähetän hakemuksia vain sellaisiin työpaikkoihin ja yrityksiin, joihin haluaisin päästä ja joihin tunnen sopivani edes tyydyttävästi. En ammu hakemuksia maailmalle hehtaaripyssyllä, koska en tässä vaiheessa halua mitä tahansa työpaikkaa. Ainakin toistaiseksi pidän kiinni siitä, että pyrin itseni kannalta parempaan. Varaan oikeuden tarkistaa kantaani siinä vaiheessa, kun rahat alkavat olla tiukalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti