- Onko mahdollista ja soveliasta odottaa varovasti ja pikkuisen, että tapahtuisi jotakin ihanaa? Vaikka odottaminen onkin epärealistista ja vaikka jonkin ihanan tapahduttuakin tulisi mieleen vain, että ei tämä voi kestää eikä olla pysyvää?
- Kun on elämän varrella muuttunut aivan toiseksi, kykeneekö sitä antamaan anteeksi itselleen sen entisen itsensä, joka nyt tuntuu mahdottoman epämiellyttävältä ja vahingolliselta tyypiltä? Kykeneekö, kun se entinen tyyppi on kuitenkin se, jonka monet pitkäaikaiset ystävät ja läheiset tuntevat myös? Mikä on oikea minä, ne kaikki vuosien varren tyypit päällekkäin ja haitarinako?
- Minne käy tuulen ilmassa tie?
- Olisikohan tarpeen siivota ja järjestellä vielä vähän lisää?
perjantai 12. joulukuuta 2014
Kysymyksiä
Muttei vastauksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti