Kauneimmat

Tytär 2 julisti menneellä viikolla, että sunnuntaina sitten lähdettäisiin kirkkoon Kauneimpia joululauluja laulamaan. Yritin luistaa jollain tekosyyllä, mutta en keksinyt tarpeeksi varteenotettavia syitä. Laitoin siis sunnuntai-iltana kiltisti paremman paitani päälle ja kirkkoon mentiin.

Olimme aikaisessa, noin 20 min etuajassa, mutta istumapaikoista oli turha enää haaveilla. Seisoimme sitten sakastin oven pielessä, ja suntio kulki vähän väliä ovesta työnnellen mummoja edestään syrjemmälle. Sijaintimme oli sikäli erittäin hyvä, että näimme esteettä salskean nuoren kanttorin urkujensa ääressä. Olipa ilmestys. Kuiskailin tyttärelle, että onpa kaunis mies, quite a dish. Tytär mulkoili minua moittivasti.

Olin etukäteen ajatellut, että voi herregud ja kaikkea sitä tulee lapsensa takia tehneeksi, mutta oli loppujen lopuksi oikein mukavaa laulaa. Päästyäni vauhtiin vedin ulkomuistista lähes kaikki kappaleet, enkä paljon arkaillut äänenkäytön kanssa. Minä kun en kuulu kirkkoon niin ei minua siellä kukaan tunnekaan. Pappikin onneksi sanoi, että vaikka kirkko on pieni, niin siellä on hänen tietääkseen kyllä tilaa laulaa nuotin vierestäkin.

Loppupuolella tuli tietysti vielä Varpunen jouluaamuna. Toisessa säkeistössä tajusin, että tätä en pysty loppuun laulamaan, ja sen jälkeen nieleskelin kyyneleitä tahdissa.

***

Tytär 2 tuntuu perineen taipumukseni keräillä ärsyttäviä ilmaisuja ja sanoja. Laulajaisten jälkeen hän pohdiskeli, miten hölmöltä kuulostaakaan Joulun kellot -kappaleen ilmaisu "kirkkaat joulukynttilät lempeästi hymyyvät". Ja sitten tietysti Arkihuolesi kaikki heitä -piisistä kohta, jota tytär ei kuulemma siedä laulaa: "talven säästä kun tuoksahtaa." Tyttären ilmaisua lainatakseni: "Ihan kuin talvi haisis pahalta." Täytyy sanoa, että en ollut itse tullut tuota ajatelleeksi, mutta tästä lähtien en enää voi olla ajattelemattakaan.