Tässäkö downshiftauksen loppu? Lorvailu ei enää kiinnosta, nyt kelpaa raha.
Aiemmin taisin jossain vaiheessa väittää, että vapaa kasvatus on väärinkäytetyistä käsitteistä yleisimpiä, mutta downshiftaus pääsee kyllä aika lähelle. Nykyään en oikeastaan halua downshiftaus-sanaa vakavahenkisessä lauseessa enää käyttääkään, koska siihen on viime aikoina ladattu sivumerkityksiksi ja konnotaatioiksi kaikenlaista sontaa. Lorvailuksihan sitä tavataan väittää, kuten tässä. Ja karkuruudeksi, heikkoudeksi, valtion verotulojen tahalliseksi vähentämiseksi. Ja ihan vain laiskotteluksikin.
Tässäkin Aamuporvarin jutussa itse asiassa sanottiin, että suurempi osa SAK:n jäsenistä ottaisi kyselyn mukaan mieluummin tällä hetkellä lisää palkkaa kuin lisää vapaa-aikaa. Kyselyssä oli haastateltu 1200 työssäkäyvää SAK:laista. Ei mainittu, oliko mukana paljonkin osa-aikaisia tai sellaisia, jotka muuten vain eivät saa niin paljon palkkaa, että se riittäisi kohtuulliseen elämiseen. Tuntuu jotenkin, että jos olisin toimittaja, minulle ei tulisi mieleen otsikoida juttua antaen ymmärtää, että downshiftausta on nyt kokeiltu ja köykäiseksi havaittu. Kun varsinaisessa tekstissä sitten kuitenkin muistetaan, että taloudellisten aikojen epävarmuus ylipäätään saa ihmiset kenties ajattelemaan rahavirran vuolaammaksi saattamista.
Ja vapaa-aika, jos sillä tarkoitetaan kaikkea palkkatyöhön kuluvan ajan ulkopuolista aikaa, on tietenkin lorvailua? Se, joka tekee vähemmän palkallista työtä, tekee toki väistämättä niin juuri ollakseen hyödytön ja laiska eikä ollakseen kenties muilla rintamilla enemmän läsnä ja oma itsensä?
Minä olen luullut, että sanalla downshiftaus tarkoitettaisiin kohtuullisemman elämäntahdin etsimistä. Sitä, että löytäisi ne asiat, joihin kannattaa aikaansa panostaa ja panisi vähemmän painoa kaikelle sille, mikä ei hyvinvoivan ja henkisesti ja sosiaalisesti rikkaan olemassaolon kannalta niin tuiki tarpeellista ole. Sitä, että ajattelisi turhan kulutuksen vähentämistä ja keventäisi näin myös ympäristönsä taakkaa. Sitä, että eläisi omien arvojensa mukaan, eikä ainakaan niitä vastaan. Sellainen elämä olisi minusta kaikkea muuta kuin lorvailua, täysi vastakohta sille, että kieltäytyisi kantamaan korttaan yhteiseen kekoon. Ja niinhän ihmiset useimmiten downshiftaavatkin. Harvassa oikeasti ovat ne, jotka lopettavat kokonaan palkkatyön ja muuttavat maalle kanoja hoitamaan tai lähtevät Thaimaahan elämään joutilaana. Heistä ne lehtijutut tehdään, mutta suuri enemmistö kohtuullistajista yksinkertaisesti elää harkitusti ja hyvästä syystä vähemmällä rahalla ja tavaralla. Kaikki eivät edes vähennä taloutensa tuloja vapaaehtoisesti, tietenkään, mutta eipä heitä sitten noiksi epäilyttäviksi downshiftaajiksi haukutakaan. Heitä saattaa tosin odottaa elämänhallintansa työnpuutteen vuoksi menettäneen pitkäaikaistyöttömän tai "vaikeasti työllistettävän" leima...
***
Lenkkeilin Nässyn rannalle ja takaisin, koska aamupäivän aurinko oli niin haikeankaunis noustessaan harjun takaa kuin verigreippi. Järvi on sulana ja sorsat värjöttelevät rannan tuntumassa, mutta pieni lumenpölläys raikastaa maisemaa mitä jouluisimmin. Osuin ilmeisesti keskelle oravien yleistä liikekannallepanoa, sillä reitin varrella näin lähietäisyydeltä neljä yksilöä. Muuan orava tuli niin liki ja näytti niin vihjailevalta, että epäilen sen oppineen odottamaan ohikulkijoilta jotain suuhunpantavaa. Siinä se vatkasi edestakaisin puiden välissä harkitun söpöin ilmein ja asennoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti