Kuntoilu, juoksu, salitreenit ja ylipäätään ruumiinkulttuuri ovat näinä aikoina kaikkien huulilla ja se, että pitää fysiikastaan huolta, on hyvän ihmisen merkki. Vähän väliä silmään sattuu erilaisia keskusteluja urheilullisesta elämäntavasta ja siitä, mikä on riittävästi ja mikä liikaa.
Entä jos kirjallisuusharrastuksesta keskusteltaisiin samalla intensiteetillä ja samanlaisin rintamalinjoin kuin kuntoilusta?
- "Olen ryhtynyt elämänmuutokseen! Vuosi sitten jaksoin tuskin lukea Helsingin Sanomat kerran viikossa, enkä ollut kouluaikojen jälkeen lukenut yhtään romaania. Sitten huomasin, että aivokapasiteettinihan on aivan rapakunnossa ja sisuunnuin. Aloitin varovasti lukemalla aikakauslehtiä päivittäin, en koko lehteä kerralla, vaan vain sen verran, että ajatus lähti liikkeelle. Pian pystyin jo lukemaan Suomen Kuvalehden sekä Hesarin kuukausiliitteen peräkkäin! Nykyään olen löytänyt oman lajini: tutustuin aivan sattumalta romaaneihin, kun kaverini suositteli niitä. Minusta tuli kunnallisen kirjaston vakiokäyttäjä ja luen nykyään vähintään yhden romaanin viikossa. Lisäksi tietysti sanomalehdet päivittäin."
- "Yhden romaanin viikossa, hah! Kyllä taas huomaa, että kesä on tullut ja kaiken maailman sunnuntailukijat ryömivät koloistaan. Kehuskelevat saavutuksillaan jo, kun ovat vuoden verran treenanneet ja muutaman itsenäisen ajatuksen kyenneet muodostamaan, jos sitäkään. Minä olen lukenut romaaneja parikymppisestä klopista lähtien ja kunto on kasvanut tasaisesti koko ajan. Nykyään menee yksi klassikko viikossa ja sen lisäksi kolme tai neljä kotimaista tai ulkomaista nykyromaania. Tavoitteena on lukea James Joycen Ulysses alkukielellä ennen kuin täytän 50. Uskon, että kurinalaisella harjoittelulla pääsen tavoitteeseeni."
- "Onhan se hyvä jos on päässyt nollatilanteesta yhteen romaaniin viikossa, aina on toki parempi lukea edes jotain kuin vain maata sohvalla ajattelematta mitään. Silti on ihan faktaa, että jos haluaa todella kehittää itseään, täytyy fiktion lukemiseen liittää vähintään kahdesti viikossa intensiivinen runoushetki sekä kerran viikossa pitkäkestoinen syventyminen johonkin tietopuoliseen teokseen."
- "Asiantuntija-avusta oli minulle paljon hyötyä tsemppauksessa, vaikka aikaisemmin pidinkin sitä tarpeettomana. Lukuharrastuksen alettua tuntua umpihangessa tarpomiselta kirjastonhoitaja opasti minua niiden kirjallisuuden lajien pariin, jotka juuri omalle tyypilleni parhaiten sopivat. Tajusin vasta silloin, että minun on turha yrittää nauttia scifistä, jos se ei vain tunnu omalta. Minun lajikseni on valikoitunut elämäkertakirjallisuus ja muistelmat, niiden pariin jaksan palata aina vain uudestaan. Silloin tällöin käyn edelleen kysymässä vinkkejä libristiltä tai kirjastonhoitajalta."
- "Minulla ei ole aikaa eikä halua harrastaa kirjallisuutta vapaa-aikanani. Aivoni pysyvät ihan tarpeeksi vireessä, kun luen työsähköposteja ja raportteja. Lisäksi työmatkat ja kauppareissut voi käyttää hyödykseen lukemalla vaikkapa mainostekstejä katujen varsilta. Myös ilmaisjakelulehdet ovat helppo apu arkiseen lukukunnon ylläpitoon. Omat suosikkini ovat Metro sekä Voima."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti