Mystalgia

Kävin pyöräilemässä ex-työpaikkani viereisessä lounasravintolassa, koska halusin jututtaa siellä työskenteleviä tyyppejä ja koska halusin syödä munkin. Kyseisessä kuppilassa on nimittäin aina perjantaisin tuoreita, paikan päällä paistettuja munkkeja. Samalla tulin sitten kävelleeksi myös ex-työpaikkani ovesta sisään. Äijät tervehtivät iloisesti ja väittivät minun olevan hyvin hoikan näköinen ("ooksää ruvennu rimmaan ittees"). Sanoin totuudenmukaisesti, että vaikutelma johtui siitä, että he ovat tottuneet näkemään minut pussittavissa miesten haalarihousuissa ja -paidassa. Pyöräilyyn soveltuvat vaatteet ovat imartelevampia.

Mukavahan äijiä oli tavata ja kuulla heidän kuulumisiaan, mutta muistin liiankin hyvin, miksi en ole enää siellä töissä. Lähdin pyöräilemään kotiin melkoista vauhtia.

***

Hyvin harvinainen, etten sanoisi ainutkertainen tapahtuma käsityöhistoriassani: neuloin sukat, joihin 100 g kerä lankaa riitti lähes täsmälleen. Yleensä onnistun yliarvioimaan langankulutuksen ja kaappiin kerääntyy pieniä jämäkeriä. Näissä sukissa piti tosissaan hirvistellä, riittääkö lanka edes. Samaa väriä ei nimittäin enää olisi saanut varmaankaan mistään. Mutta riitti se.

Kuvassa kyseiset sukat, kolmosen puikot sekä kerästä (Novita Jussi) jäljelle jäänyt pätkä.

Tytär 2 esittelee sukkia samettikukkien vieressä, lökärit jalassa.