Eilen kaikki onnistui. Tarkoitan töissä. Työt lähtivät käyntiin kuin itsestään eikä mikään hajonnut eikä venkoillut. Sellaiset päivät ovat harvinaisia, mutta jostain syystä olin tänä aamuna ylettömän optimismin vallassa ja uskoin samanlaisen tahdin jatkuvan. Olin siinä vakaassa uskossa, että tuostahan minä nuo koneet käyntiin näppään ja robottiohjelmakin lähtee ensimmäisellä yrittämällä oikein.
Yllättyykö joku, kun seuraavaksi kerron, että näin ei tapahtunut? Ensimmäisen koneen kappaleissa ei terä kestänyt kovin kauan kerrallaan ja jouduin vahtimaan lastun katkeamista ja lastunkuljettimen tukkeutumista. Sitten tajusin, että lastuhan on aivan sinistä, jäähdytys ei toimi. Eikä toiminutkaan. Vilkaisu koneen sisälle kertoi, että leikkuuneste tirsui ohuena norona kuin pikkupojan pissa. Ongin kumihanskat kädessä säiliön siivilästä isoja klönttejä, jotka olivat tukkineet sen. En oikeastaan halua ajatella, mikä klönttien koostumus oli.
No, ensimmäinen kone pyöri mitenkuten. Rupesin laittamaan toiselle koneelle keskeneräisten kappaleiden kakkosvaihetta. Työ on tuttu ja vähän väliä toistuva, mutta siihen tarvittavat leuat olivat hukassa! Mihin helkkariin olen ne laittanut? Toistuvan käytön takia olen kyseisiin leukoihin paineilmamerkkauskynällä kirjoittanut työn nimen ja piirustusnumeron, mutta tänään leuat olivat mystisesti kadonneet hyllystä. MIHIN?! Jouduin etsimään toiset ja muuttamaan ohjelmaa niin, että nämä toiset leuat hoitavat homman. Sisäänajo meni helposti. Robotin käynnistäminen sitten jumitti taas: tuntematon hälytysnumero hyppäsi näyttöön joka jumalan kerta, kun painoin starttia. Nöyrryin ja kävelin toiseen päähän hallia katsomaan koneen manuaalista, mistä hälytyksessä on kyse. Tadaa: "Tuntematon arvo", eli olin yksinkertaisesti unohtanut kuitata robottiohjelmasta yhden asetusarvon ja se ei ollut tallentunut. Robotti käynnistyi. Joko riitti? Ei vielä: kappaleen kakkosvaihe on sen muotoinen, että robotti saa siitä valmiina huonosti kiinni. Matka, jolta leuat ottavat kiinni, oli muutettava moneen kertaan, koska robotti pudotteli kappaleita ja tietysti saman tien sanoi error.
Jossain välissä kesken edellä selostettujen, osin limittäisten prosessien, tulee paikalle esimies, joka kertoo, että ennen joulua räpeltämistäni yksittäiskappaleista yhdet oli porattu suteen. Ne pitäisi tehdä uudestaan ja niiden pitäisi olla huomenaamulla valmiit. En muista tarkkaan, mitä sanoin, mutta koska molemmilla koneilla oli kesken yli sadan kappaleen sarja, eikä kumpikaan mennyt vielä tuossa vaiheessa kovin jouhevasti, saatoin näyttää lievästi ärtyneeltä.
Lyhyestä virsi kaunis: ensin käynnistetty kone pääsi sarjan loppuun kahden maissa, jonka jälkeen työtuurit paranivat. Tein yksittäiskappaleille pikaiset ohjelmat, iskin leuat koneeseen, ajoin sisään ja tralalaa: kerrasta valmiit. Jätin kappaleet huomiotaherättävästi esimiehen tuolille toimistoon.
Päivä oli siis jokseenkin normaali, totean tässä vaiheessa iltaa. Olen tyytyväinen siihen, miten hoidin hommat, etenkin tuon iltapäivän viimeisen. Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti